vegemessut 2017

Läksin perjantaina illalla töiden jälkeen ajelemaan ystävän luokse Helsinkiin. Aivan kauhea keli, niin sankka sumu, että sumuvalot piti olla päällä ja näkyvyys oli varmaan alle sata metriä... mutta hengissä selvisin perille. Periaatteessa mieluummin jätän menemättä kuin lähden urheilemaan tuollasella säällä autolla minnekään, mutta nyt houkutti niin kovasti nuo Vegemessut, että päätin kuitenkin mennä jo illalla, ettei sitten vastaavasti tarvii lauantaina lähteä jo aamutuimaan ajelemaan.

Messut meinasi kylläkin sitten jäädä menemättä... Olimme paikalla joskus klo 12 ja jono oli tuollainen, mitä kuvassa näkyy: se alkaa tuolta kuvan oikeasta laidasta, menee ohi risteyksen, kiertää yhden linja-autopysäkin ja palaa samaa linjaa takaisin päin risteykseen asti, ja siitä sitten vielä muutamia kymmeniä metrejä ovelle... Ja sisään pääsi tyyliin "yksi ulos, yksi sisään". Jonotimme ystäväni kanssa puolisen tuntia jäätävässä sateessa ja edettiin siinä ajassa tuolta kuvan oikeasta laidasta risteykselle asti, sitten olisi vielä ollut tuo vasemman reunan kierros jne... joten me päätettiin, että kiitos, tämä riitti meille. Olin niin umpijäässä, etten siitä sitten oikein koko loppupäivänä toennut, ja nyt olenkin sitten nuhassa ja edelleenkin viluttelee... siis kahden päivän päässä tapahtuneesta... (ja eilen olin töissäkin tällaisena puolikuntoisena...)

Me pidettiin sitten omat "vegemessut" ja kierrettiin siinä lähellä olevia kiinnostavia kohteita. Käytiin Vegekaupassa, joka oli itse asiassa hyvin pikkuinen puoti - olin kuvitellut, että se on sellanen suuuuuuri kauppa, vähän kuin Ruohonjuuri. Sitten käytiin myös Heluna Shopissa, jonne olinkin hyvin pitkään toivonut joskus vielä pääseväni. Siellä oli todella kiva myyjä ja paljon kaikkea muutakin kivaa vegaanista - mm. kenkiä - ja siellä kävi myös siellä messuilla käyneitä ihmisiä, jotka kertoili meille mitä siellä oli. No, paljon ihmisiä ja ruuhkaa kuulemma ainakin, eikä oikein mitään nähnyt kunnolla...

Sitten me mentiin keskustaan syömään. Olen ennenkin syönyt aivan ihanaa vegaanista pizzaa tuolla MorriSon's-ravintolassa ja sinne nytkin siis askel vei... saman pizzan söin taas, ai että oli mahtavan herkullista! Olen todella onnellinen siitä, että on oikeesti mahdollista syödä HYVÄÄ vegaanista pizzaa, eikä siis pizza ole iäksi ruokalistaltani poissa. 

Me palattiin sitten sinne messuille uudelleen kokeilemaan, jos pääsisi paremmin sisälle. Ja pääsihän sinne, suoraan sisään, ilman pääsymaksuja... mutta toisaalta siellä oli sitten osa näytteilleasettajista jo lähtenyt, useimmat maistiaiset oli jo aikaa sitten loppuneet jne. Aika harmillista, koska se oli kuitenkin mun reissun pääasia, käydä messuilla. No, sain mä siellä sitten maistaa yhtä juttua, mitä kovasti olinkin odottanut, nimittäin Kolmen kaverin vegaanista jäätelöä. Se oli TODELLA hyvää (makuna oli suklaa-piparminttu) ja toivon hartaasti, että sitä tulee joskus tänne meidänkin leveleille kauppoihin...

Täytyy nyt kuitenkin toivoa, että ensi vuoden messuille sitten pääsen ihan kunnolla katselemaan ja maistelemaan. Eikä mun reissu sinänsä pieleen mennyt, pääsinhän mä noita muita paikkoja sitten näkemään ja syömään hyvin niin ravintolassa kuin ystävänkin luona - tuo mun ystävä tekee erittäin ihania vegaanisia ruokia ihan vaan mua varten, itse hän on sekasyöjä mutta tykkää myös vegestä. Ja muutenkin tottakai ystävän kanssa vietetty aika on aina ihan huippua! ♥

Mun täytyy sanoa, että mä oon kyllä koko ajan vaan iloisempi, että läksin tälle vegaanitielle. Tää on loppujen lopuksi iso asia, vaikka kyse on "vain" ruoasta mitä syön ja mitä en syö. Koko ajan enemmän mä mietin myös esimerkiksi vaatteissa ja muissakin tätä vegaanisuutta - en esimerkiksi suostu ostamaan tuotteita, missä on nahkaa. Eli kun on tässä nyt vuoden aikana ostettu vaikkapa kenkiä ja reppuja, niin olen niissä pitänyt tuota "nahatonta" linjaa, en edes lapsille suostu ostamaan sellasia, vaan olen kehottanut valitsemaan jotain muuta. Myös turkikset, silkki, tietyt villat ja kaikki höyhen-jutut on nou-nou. Jotain vanhoja vaatteita kyllä käytän, esimerkiksi yksi kierrätysneule ja vanha (varmaan 10v vanha) untuvatakki on käytössäni, samoin villasukat, joiden suhteen en vielä oikein tiedä mitä tekisin... mutta uusien suhteen on vegaaninen linja.

Ja juu, tiedän, että ihan 100% vegaani on hyvin vaikea olla, koska eläintuotteita on ihan ihmeellisissäkin asioissa, kaikkia en edes osaa kuvitella missä niitä voikin olla, saatikka että 100% pystyy niitä muutenkaan välttelemään. Mutta parhaani mukaan yritän tätä linjaani toteuttaa. Minun valinta on siis vege. ♥

★ ★ ★

No sitten vähän muita asioita... murheellisempia sellaisia. Meidän koira on kipeä, ja sen kanssa onkin suunta tänään eläinlääkäriin. Kyllä tässä omat nenänniiskutukset ja alkavat flunssat unohtuu, kun on niin avuton tuon eläimen kanssa, kun se ei osaa sanoa mihin sattuu ja mikä on. Lämpöäkin sillä tuntuisi olevan hitusen eikä aamulla ruoka maistunut. Toivottavasti saadaan tänään apuja sen oloon. Tuolla se nyt vällyjen välissä pötköttää ja kaveri ihmettelee vieressä... ♥

Nyt mä alan odotella yhtä ystävää kylään. Mukavaa viikkoa kaikille!

Heli

uusi tukka (uusi elämä?)

Meillä oli eilen parturointipäivä. Yksi ystäväni tulee aina välillä kylään, ja siinä samalla sitten leikkelee kaikkien hiukset. 

Mulla on ollut aika pitkä tukka. En kuitenkaan koskaan tykkää pitää sitä auki - se häiritsee mua, kun roikkuu pitkin poskia. Mun tukka on ohutta sorttia, eikä se ole mielestäni mitenkään erityisen nätti eikä mulle sovi mikään pitkä roikko. Kun ikää tulee, naama alkaa roikkua, ja siinä sitten pitkä tukka vielä roikkumassa ja korostamassa sitä vaikutelmaa... juu ei, ainakaan mulle. (Siis joillekinhan pitkä tukka kyllä sitten taas sopii loistavasti, ihan iästä riippumatta.) Mun tukka onkin siis aina kiinni, sillä ponnarinutturalla. Mä oonkin miettinyt vaikka miten pitkään, uskaltaisinko leikata hiukseni lyhemmiksi... Aina oon sitten kuitenkin jänistänyt. Paitsi tällä kertaa...

Tytär oli vetänyt tukan ihan blondiksi ja se oli kaikista värinpoistoista, värjäyksistä ja muista käsittelyistä melko pahassa kunnossa. Siltä sitten vedettiin myös tukka poikki, ja voin sanoa, että pukee tytärtä todella hyvin tuo uusi lyhyempi malli!! ♥ Tyttärellä on nykynuorison tyyliin melkoiset räpsyripset, ja ruskeat silmät + räpsyripset + blondi hyvänmallinen leikkaus = tosi makea!! Wau!! ♥

(Kuvassa siis tytär.)

Mä olen yleensä erittäin, ERITTÄIN, kova vatkaamaan ja vaivaamaan kaikkea ja muutokset on todella ahdistavia ja vaikeita. Niin myös tämä tukan muutos sitten kuitenkin. Toisaalta tykkään ja toisaalta mietin, että voi ei, miksi leikkautin, apua, totunko ollenkaan, pidänkö nyt sit kuitenkin tätäkin vaan kiinni entiseen malliin, onko tää kauhee sittenkin...

Niinhän se toki on, että ohuesta tukasta ei saa tuuheaa ja upeaa (etenkään, kun en todellakaan jaksa vaivautua sitä mitenkään laittelemaan, enkä aio värjätä tukkaani) ja vanhasta käntystä ei saa nuorta ja tyrmäävää misukkaa. Mutta koitan nyt totutella uuteen pituuteen - siihen voi mennä tovi, ainakin jo heti tänään olin heittämässä tukan liehuketta pois paidan kauluksen alta, mutta oho, eihän siellä ollukaan mitään... Mutta ehkä, EHKÄ, kun tarpeeksi usein peiliin kattelee, tähän tottuu ja tämä alkaa tuntua omalta. Tai sitten vaan pidän sen jatkossakin kiinni, annan kasvaa takaisin pitkäksi, ja pidän sitten taas entisenlaisesti kiinni... sillähän siitä ongelmasta pääsee.

★ ★ ★

Ihan hirvee stoori mokomasta tukan katkaisusta, mutta no, sellasta se joskus on. Kun ei osaa tehdä elämässään edes pieniä päätöksiä (kuten kuitenkin lasken tän tukan leikkaamisen olevan), niin miten osaa koskaan tehdä isompia ratkaisuja? Jos tämä nyt vaikka sitten kuvaannollisesti olisi alku uudelle, omanlaisemmalle elämälle... Ja yleensäkin rohkeudelle olla sellanen mitä on, vaikka nyt ei todellakaan mikään kuvauksellinen kaunotar olekaan.

Eipä mulla sitten muuta. Aurinkoista päivää kaikille!

minä ♥ lukemista

 

Mä oon tosi kova lukemaan. Olen aina ollut. Opin lukemaan vissiinkin 4- tai 5-vuotiaana, ja kenties siitä lähtien olen rakastanut sitä tarinoihin uppoamista. Huomaan, että aina sitä jotenkin hakee jotain luettavaa käsiinsä, missä vaan onkin: ruokapöydässä, vessassa, lääkärin vastaanotolla, katsastuskonttorissa, töissä kahvitauolla... Kun lapset oli pieniä, luin ruokaa laittaessanikin romaania. Ja nykyisin on sitten nää blogit, joita voi lukea vaikka kännykästä, jos on jossain joutoaikaa.

Lapsena hain siskon kanssa kirjastosta ihan hirmuisen läjän kirjoja, sitten luettiin ne kaikki läpi ja lähdettiin vaihtamaan kasa uuteen. Myös nuorena luin paljon, silloisista kirjoista muistan esimerkiksi Pimeyden kukat-sarjan (muistaakseni se oli sarja?) ja Luolakarhun klaani-sarjan. Luin myös Stephen Kingiä, vaikka en koskaan ole tykännyt kauhusta - muistan, miten luin sitä illalla ennen nukkumaanmenoa, enkä sitten meinannut uskaltaa silmiäni ummistaa koko yönä.

Joskus aikuisempana sitten varmaankin törmäsin Laila Hietamieheen (nykyisin Hirvisaari). Kerta kaikkiaan rakastuin Lehmusten kaupunkiin ja sen jälkeen olen tainnut lukea joka ikisen Lailan kirjan. Ihan äskettäin luin hänen uusimman kirjansa Hiljaisuus, joka oli todella, todella vaikuttava. Itkin erittäin vuolaasti kirjan eri vaiheissa ja elin tarinassa mukana niin, että pystyin suunnilleen tuntemaan ilman lämpötilan ja itikan pistot. Taisin lukea sen kirjan päivässä läpi, kun en taas malttanut mitään muuta tehdä. Kirjan jälkeinen olotila oli tosi vaikuttunut. Kunnioittava. Hiljentynyt. Niin upea tarina. Ja niin totta varmasti myös monen kohdalla. Lukekaa se, suosittelen!! ♥

Mä rakastan suomalaisia kirjoja. Tai sanotaan niin, että kirjoja, jotka kertoo suomalaisista joskus sata vuotta sitten. Luin juuri joku aika sitten kirjasarjan Urajärven kartanon henkilöistä. Romaanejahan ne oli, mutta perustui oikeisiin ihmisiin. Kirjailija Elisabet Aho kertoi aivan upeat tarinat. Ensi kesänä on aivan pakko päästä katsomaan sitä kartanoa ihan oikeasti. Uskoisin sen olevan melkoinen kokemus, kun on kuitenkin nyt jonkunlainen kuva siellä asuneista henkilöistä mielessä.

Toinen suuri rakkauteni on irlantilaiset ja englantilaiset kirjat ja kirjailijat. En edes tarkkaan tiedä, mikä mua niin kovasti sinne Britteihin ja Irlantiin vetää... mutta joku erikoinen viehätys siinä vaan on. Maeve Binchy esimerkiksi on kirjailija, jonka kirjat olen lukenut kaikki, ja rakastin niistä joka ikistä. Ihan harmittaa, että enää ei hänen tuotannostaan ole lukematta mitään. No, ehkä luen koko sarjan joskus uudelleen, kuten olen Hietamiehetkin lukenut useampaan kertaan...

Katsoin juuri, niin lainaushistoriassani on huhtikuun lopun jälkeen 58 kirjaa... ja 23 lehteä. Kirjoista ehkä pari jäi lukematta, koska eivät olleetkaan järin kiinnostavia. Mutta muuten voi kai sanoa, että luen aika paljon, kirjat on kuitenkin useimmiten monta sataa sivua sisältäviä paksuja romaaneja. 

Kirjailijoita, joita tuohon mainittuun määrään mahtuu, on Ahon, Hirvisaaren ja Binchyn lisäksi Melissa Hill, Cecelia Ahern, Jacquelyn Mitchard, Sari Luhtanen, Katariina Souri (jonka kirjat on muuten myös todella huippuja!), Pirkko Aitoaho, Anneli Kivelä (jonka Katajamäki-sarja on aivan älytöntä hömppää, mutta silti jotenkin niin ihanaa luettavaa), Tuija Lehtinen, Sophie Kinsella (juu juu, Himoshoppaajatpa hyvinkin!), Veera Vaahtera, Enni Mustonen (myös aivan ihania "vanhan ajan" kirjoja!), Lucy Dillon, Pirjo Tuominen (taas sitä ihanaa suomalaista historiaa ♥)... Sitten olen lainaillut muutaman (vegaanisen) keittokirjan ja jotain sellasta muutakin ei-romaanimaista. Ja sitten on vielä ne kirjat, mitä luin ennen kuin kirjastoon tuli tuo systeemi, mistä näkee lainaushistoriansa.

Aika ajoin mua melkein harmittaa, kun en meinaa enää löytää mitään uutta luettavaa kirjastosta. Sitten saatan vaan tarttua johonkin kirjaan, ja taas on löytynyt uusi ihana kirjailija, jonka koko tuotannon kahlaan läpi... Esimerkiksi tuo Binchy taisi löytyä aivan sattumalta, ja sitten etsinkin käsiini kaikki hänen kirjansa putkeen. Mulla on välillä kirjastokassi aivan täynnä, jopa itsekin vähän mietin, aionko tosiaan ehtiä lukemaan kaiken... mutta onneksi laina-aikoja saa helposti pidennettyä tarvittaessa.

Just nyt olen taas siinä tilanteessa, että kaikki lainatut kirjat on luettu ja pitäisi kirjastoon suunnistaa... Taidan kuitenkin ensin lähteä hakemaan koirien kanssa lehteä postilaatikosta. Olen jotenkin kaiken tämän digi-elämän keskellä aivan rakastunut myös sanomalehden lukemiseen - tilasin jonkun tarjouksen perässä syksyllä paikallislehden, enkä malttanutkaan sitten sitä tilausta lopettaa siihen, vaan aloin oikein kaivata sitä jännää kiireettömyyden tuntua, mitä sain, kun luin ihan rauhassa lehteä pöydän ääressä teekupin kanssa. Aiemmin luin paikallislehden töissä, hätäisesti parin pienen taukoni aikana, mutta nyt voin siellä keskittyä siihen pieneen hengähdyshetkeen (ja syömiseen) ja luen sitten lehden vasta kotona rauhassa.

Lukeminen on ihan parasta ajanvietettä - olen vahvasti sitä mieltä!
Luetko Sinä?

Heli

uuden vuoden suunnitelmia

Uuden vuoden alkaessa sitä tulee aika usein tehtyä kaiken maailman suunnitelmia ja lupauksia, miten aikoo sen uutukaisen alkaneen vuoden aikana muuttua paremmaksi ihmiseksi. Tai ainakin minä aina teen niitä suunnitelmia. Ihan joka ikinen vuosi olen luvannut itselleni, että alan nukkua paremmin, syödä fiksummin ja liikkua enemmän. Ja muutenkin muutun positiiviseksi ja iloiseksi ja olen tyytyväinen elämääni.

Minkäköhän takia en kaikista monivuotisista, toistuvista lupauksistani huolimatta ole kuitenkaan muuttunut yhtään miksikään? Tai siis ainakaan paremmaksi ihmiseksi... No, ehkä jo tänä vuonna mä sitten muutun. Ainakin taas on niin kovat aikeet ja suunnitelmat sen suhteen. Hehhee.

No totta puhuakseni mä ihan oikeestikin taas mietin näitä juttuja. Mun nimittäin ihan oikeestikin pitäis opetella nukkumaan paremmin. Ja liikkumaan enemmän. Ja kuinka ollakaan, myös syömään monipuolisemmin... Olen jatkuvasti vähän sellanen väsähtänyt, ja mistä se johtuu - no olisko esimerkiksi siitä, että syön mitä sattuu, millon sattuu, valvon pikkutunneille tai uniaika on muuten vaan vähäinen vuorotyön takia, ja liikun aivan liian vähän...

No mutta koska alkoi uusi vuosi, on oikein hyvä taas aloittaa uusi elämä vähän niin kuin puhtaalta pöydältä. =) Jatkossa siis menen nukkumaan ajoissa; jos vaikka koittaisin pitää tavoitteena, että siinä 22.30 olis ehdottomasti viimeistään pää tyynyssä. Liikun enemmän, etenkin ulkona koirien kanssa. Ja se syöminen... sen on pakko muuttua nyt.

Mä olen oikeasti vuosikausia kärsinyt erilaisista vatsavaivoista. Välillä on ihan kauheeta ja välillä sit vähän parempi tilanne. Harvoin kuitenkaan sellanen normaaliolo. On tutkittu sitä sun tätä, mutta mitään kunnollista selvitystä ei ole koskaan saatu. Diagnoosina on siis ollut lähinnä "toiminnallinen vatsavaiva" tai jonkun sortin ärtynyt suoli. Vegaaniruokavalio ei välttämättä ole vaikuttanut suuntaan eikä toiseen, mutta toisaalta se kyllä asettaa tietynlaisia lisäongelmia, koska pitäisi syödä papuja jne. Mä en ole oikein koskaan saanut selville, mikä mun vatsavaivat aiheuttaa - siis onko syyllinen jokin tietty juttu, vai onko se vaan kaikkien osasten summa. Aika häiritsevää tää kuitenkin on.

Mä en yleisesti ottaen kestä kauhean maustettuja ruokia, ja valitettavasti jostain syystä vegeruoat on tosi usein tulisesti maustettuja, ainakin valmisruoat ja ravintolaruoka. Olen aika surkea kokki, ja tää vegehomma on vielä vaan surkeuttanut mun keittiöhommia... Nyt olen kuitenkin ajatellut tämän vuoden aikana oikein tosissani opetella tekemään kunnollista, hyvänmakuista, täysipainoista ja mahdollisimman vatsaystävällistä vegaaniruokaa. Onneksi on sellanenkin Face-ryhmä kuin Vegaaninen fodmap - olen hakenut ryhmään pääsyä ja toivon, että sieltä tulis jotain apuja mun tilanteeseen.

★ ★ ★

No niin, saapas nyt sitten nähdä, olenko vuoden kuluttua hyvävatsainen, hoikistunut, liikunnallinen, levänneen oloinen ja kaikin puolin iloinen ja onnellinen tyyppi! Kenties myös kymmenisen senttiä pidempi, kaunistukkainen ja tyylikkäästi pukeutunut... 😁

Onko teillä lupauksia tai suunnitelmia alkaneen vuoden varalle?

Heli

vuosikatsaus 2016

Ihanaa uutta vuotta 2017 kaikille!

Vuosi vaihtui meillä erittäin rauhallisissa merkeissä. Olin töissä puoli viiteen asti ja sitten ollaan vaan oltu kotosalla. Nuoriso kävi vähän ajelemassa ja kattelemassa raketteja kylillä alkuillasta, me miehen kanssa satuttiin kääntämään telkkarista just joku kanava, jossa tuli varmaankin vartin kestävä ilotulitus Eiffel-tornista (joku juttu, joka oli kuvattu viime kesänä), joten siinäpä sitä ilotulitusta olikin meille ihan yllin kyllin nähtäväksi. Kyllä me puolilta öin tallustettiin tontin reunalle katselemaan, kun joka puolella muualla räiskyi raketit, mutta itselle ei niitä ole hommattu enää vuosikausiin.

Tämä päivä on sujunut perinteisissä merkeissä; siivoten. Minusta on ihanaa siivota joulu pois ja aloittaa vuosi puhtoisessa kodissa ilman joulun merkkejä enää. Nyt on pyykit pyykätty ja nurkat puunattu, ja voi heittäytyä vielä vähän muistelemaan viime vuotta!

Tammikuussa lähdin toista kertaa mukaan vegaanihaasteeseen ja sillä tiellä olen edelleen. Aloin pitämään kirjanpitoa menoista ja tuloista, sekin jatkuu yhä. Vuosi alkoi hyvin vähälumisena, mutta tulihan sieltä sitten sekä lumi että kireä pakkanen, ja meillä jäätyi keittiösta putket. Pidettiin blogitreffit meillä. Työrintamalla oli ärsytysten ärsytys: kauppojen aukiolot piteni ja muutos koski myös omaa työpaikkaani. Kissan sairastelun syyksi paljastui lapamato, yöks! Auraaja sai vähän kuulla kunniansa, kun oli vedellyt meidän pihaan kamalat jäljet ja johdotkin poikki. Luin ison pinon ihania kirjoja.

Helmikuussa ostin pitkään haaveilemani Kånkenin. Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän hankintaani! ♥ Ostin myös mekon ja muut tykötarpeet hienoihin juhliin, joissa oltiin miehen kanssa loppukuusta. Luin taas tosi paljon kirjoja (Maeve Binchy ♥♥♥). Oltiin blogikylässä Marikan ihanassa, valoisassa kodissa.

Maaliskuussa olin todella, todella väsynyt. Tuntui, että pää hajoaa... Loppukuussa blogitreffeillä Taideruukissa sain sitten tuon kuvan korun, jonka teksti oli kyllä kohdalleni todella osuva. Relaamista todella kaipasin!! Hajotin silmälasini ja uusiin laseihin tulikin sitten kakstehot... niin se vanhuus tulee. Työasiat pohditutti mua tosi kovasti, vuorotyö ei vaan sovi mun päälle eikä kropalle. Isompi poika muutti pois kotoa. Haaveilin (ja haaveilen yhä) pienemmästä talosta sitten joskus. Blogissani tuli puoli miljoonaa vierailua täyteen.

Huhtikuussa tuli kevät. Huomasin taas kerran, miten ikävä tää meidän laittamaton piha olikaan. Tyttären perheessä jylläsi vatsatauti ja minä autoin pesemään oksupyykkiä sekä täällä meillä että pesulassa. Siivoilin kaappeja ja totesin taas, että raivaaminen on ihan parasta puuhaa. Kirjoja luin edelleen läjäpäin. 

Toukokuussa oli jo aivan ihania kesäisiä ilmoja! Koirien kanssa lähdin välillä jo ennen aamukasia pikkuvaatteissa lenkille. Ehkä se aurinko ja lämpö alkoi viimein sulattaa mun syväjäässä olevaa päätänikin... Toukokuussa olikin paljon kivoja asioita. Kävin perheen kanssa Repovedellä, tytär sai opetuksessani ajokortin ja yksi miehen pitkäaikainen projekti valmistui ja sekin helpotti minun ärtynyttä mieltäni aika paljon. Oltiin blogitreffeillä Katjan kauniissa kodissa. Ja kävin katsomassa  mahtavaa Maija Vilkkumaata! ♥

Kesäkuussa vietettiin isomman pojan valmistujaisia. Nuorempi poika sai omasta koulustaan stipendin, jee! Vietettiin aivan iki-ihana juhannus miehen kanssa, kun ajeltiin kaksistaan meidän kesäautolla ympäri pitäjiä koko pitkä ilta ja puoli yötäkin. Juhannus oli melko kylmä ja sateinen, mutta eipä haitannut ollenkaan. ♥ Mun koko kevään kestänyt väsymys ja angstaus alkoi viimein kääntyä paremman tuulen puolelle. Sain hirmu hyvän idean, mitä aletaan meidän pihan kaunistukseksi tekemään. Kuun lopussa pääsin taas katsomaan ihan parasta Maijaa! ♥

Heinäkuu oli kaikkineen aivan ihana kuukausi! Tehtiin miehen kanssa meille patio, lomailtiin molemmat, käytiin perheen kanssa kesäautoreissussa ystäväni luona Vaasassa, keväällä tosi sairaana ollut mummoni oli taas hyvissä voimissa, ihana Helsingin ystävä kävi meillä kylässä, käytiin hänen kanssaan Repovedellä, kävin kuopuksen kanssa Olgan farmilla, mummon pieni kullanmuru oli yökylässä, poika kävi poimimassa mulle mustikoita... Uin, relasin, nautin todella paljon kesästä ja koko elämästä pitkästä aikaa. Oli paljon kivoja kelejä ja voi että, oli se vaan niin ihana kuukausi! ♥ Niin joo, olihan mulla synttäritkin heinäkuussa, mutta ne vilahti ihan juhlimatta ohi.

Elokuussa alettiin jo palailla arkea kohti. Mies lähti töihin viikkoa ennen mua ja siihen se lomafiilis sitten loppuikin. Töihin palattua tuntui, kuin ei lomaa olis ollutkaan... Elokuussa sain kuitenkin onneksi ihania vieraita taas, kun ystävät kaukaa tuli kylään meille. Käytiin yhdessä vierailemassa vanhassa opiskelupaikassamme, voi sitä ihanan haikeaa nostalgista fiilistä! ♥  Kävin vieraiden kanssa myös Olgan farmilla ja vielä kerran myös aina niin ihanalla Repovedellä. Kun ystävä lähti, putosin taas vähän turhankin ankeasti arkeen. Koitin hoidella loppuun kesälle suunnittelemiani hommia (onnistumatta siinä kylläkään kokonaan). Töissä oli edessä muutoksen tuulia. Kuopuksella oli synttärit ja nuorempi poika aloitti unelma-alansa opiskelut. Ostiskelin vähän sitä ja tätä, kävin myös Ikeassa.

Syyskuussa olinkin sitten taas tipahtanut jo sinne mulle niin tyypilliseen moodiin... eli pohtimaan loputtomasti kaikkea: elämääni, työtilannettani, someen kulutettua aikaa, epäterveellisiä elämäntapojani... Olin sairaslomalla pari päivää selän poksahdettua. Marttailin ja keittelin meidän mahtavasta omenasadosta hilloa ja sosetta pakkaseen. Onnistuin hiukkasen myös relaamaan ja nauttimaan meidän pation keinusta ja kuulaan aurinkoisista syyskeleistä. Kesä oli loppujen lopuksi aika sateinen ja patiopäivät oli vähissä. Meillä oli monta synttärisankaria: mies, molemmat pojat (nuoremmasta tuli täysi-ikäinen), kissa ja koira. Vanhempi koira kävi hammasleikkauksessa.

Lokakuussa pohdiskelin rakkaita, mutta ajoittain niin kalliiksi käyviä lemmikkejäni. (Kaiken kaikkiaan meillä meni vuonna 2016 aika pitkä penni eläinten lääkäreihin.) Mietiskelin myös sitä, miksi mulla on vähän aina sellanen "pitäis tehdä" olotila ja tuskailin huonoja valokuviani. Pidettiin blogitreffit Lauran ihanan värikkäässä kodissa. Kuun lopulla satoi ihana, maiseman valaiseva ensilumi, ja heti oli napsittava ekat piparit ja hörpättävä glögiä! Aloitettiin risuaidan tekeminen ja vaiheeseenhan se sitten talveksi jäikin. Tuskailin aika tavalla työasioita, nykynuorisoa, maailman menoa somen suhteen (esim. opettajan raivoaminen). Kolmas ajo-oppilaani sai ajokortin - ja kuun viimeisenä päivänä ajoi ekoilla liukkailla iskän auton ruttuun.

Marraskuun alussa ihmeteltiin sitä pojan ruttaamaa autoa. Jouduttiin ostamaan tilalle sitten uusi. Pohdiskelin bloggaamista ja sitä, miten jokaisen pitäisi blogissa ja koko elämässä olla ennen kaikkea se mitä on: oma itsensä. Pimeys, kylmyys ja sekalaiset työajat oli aika väsyttäviä juttuja. Pikkaisen jo oli joulu mielessä. Fiilistelin tulevaa reissuani, joka viimein toteutui vuosien unelmoinnin jälkeen: matkustin ihan yksin rakkaan ystävän luokse Englantiin. Vietin siellä ihanaakin ihanammat viisi päivää. ♥ Kotiuduttuani reissusta suuntasin melkeinpä suoraan blogipikkujouluihin Jessican kauniiseen uuteen kotiin.

Joulukuu kuluikin sitten monenlaisissa joulumietteissä. Hissukseen siivoilin joka paikan. Tämä on mulle mieluista puuhaa ja vähistä työtunneistani johtuvat runsaat vapaapäivät kului mukavasti puuhastellessa. Joulufiilistä haettiin miehen kanssa Loviisan wanhojen talojen tunnelmasta. Ihanat joulukortit toin Englannista. Lahjoja laitettiin vain vähän. Aattona kaikki lapset oli meillä, joulupäivänä ajeltiin Keski-Suomeen sukuloimaan. Joulun taika katoaa vuosi vuodelta enemmän, samaa tahtia kun lapset kasvaa isommiksi. Myös uuden vuoden kemut on nykyään aika kesyjä; tänä vuonna työvuoron jälkeen vaan makailin kotisohvalla... Ennen joulua oli kivat lumiset talvikelit, mutta just jouluksi lumet suli pois. Välipäivinä tuli pikkuisen lunta taas, mutta uuden vuoden aattona olikin sitten maa musta ja lämmintä +5 astetta!

★ ★ ★

Takana on melko vaihtelevainen vuosi. Siihen on mahtunut iloja ja suruja, kymmenittäin ihania kirjoja, rakkaiden ystävien tapaamista, reissuja yksin ja yhdessä, kotimaassa ja ulkomailla, edelleen jatkunutta itsensä ja paikkansa etsimistä, lasten itsenäistymistä, ajokortteja ja autonromuja, ja uusiakin autohankintoja useampi. Ollaan saatu viimeinkin tehtyä jotain meidän pihalle ja muutenkin kesä oli paras pitkiin aikoihin, pitkä loma oli tosi ihana juttu. Minun työtehtävät ja tuntimäärät on muuttuneet, vapaa-aika lisääntynyt. Ei minun pohdinnat ole mihinkään loppuneet, edelleen maailmanmeno pistää ajoittain tuskailemaan kovastikin.

Näillä ajatuksilla ja eväillä - ja viimeisistä torttutaikinoista paistetuilla vadelmahillotäytteisillä tortuilla - lähtee käyntiin upea, uljas uusi vuosi 2017!

Heli