perjantai 10. marraskuuta 2017

viikon varrelta


Vietän täällä taas etäpäiviä. Kyllä tää vaan on ihanaa, kun saa kotona olla!! Olen paljon miettinyt tätä jaksamistani ja työtä ja opiskelua jne jne jne. Välillä on pirtsakka olo, välillä ihan tööt. Välillä on ihan selkeät sävelet, miten tästä eteenpäin ja sitten taas menee kaikki aivan sekaisin, enkä enää yhtään tiedä mitä tekisin. Ensi vuoden alussa tuleva koulutuksen reformi on niin paljon epätietoa aiheuttava asia, että on kyllä oikeesti tosi vaikea tietää, mitä tässä tulee tapahtumaan. Onnistuuko mun mahdolliset jatkosuunnitelmat esimerkiksi, vai eivät...


No, meidän opiskelu kuitenkin on ihanaa. Eräänä koulupäivänä mentiin Repovedelle patikoimaan. Siis oikeesti, voiko mikään opiskelu olla näin mahtavaa?? Käveltiin enemmän ja vähemmän tiiviissä ryhmissä, kiipeiltiin kalliolla, välillä pysähdeltiin. Istuttiin kodalla, tuijoteltiin nuotiota, syötiin eväitä. Kaiken ohessa opiskeltiin asioita. Päivä oli kaunis ja kirkas, mutta melko viileä jo kuitenkin. Pari hurjaa kävi silti uimassa!! 


Mulla on edelleenkin vähän auki, mihin suuntaudun opinnoissani erityisesti. Tahdon edelleenkin kaikesta jotain. Kevään harjottelua olen miettinyt kovasti, parista paikasta olen kysellyt (ne liittyy yhteen) ja tavallaan mulle on jo paikka tiedossa. Silti vieläkin epäröin..... Mua jostain syystä todella paljon hirvittää hyppy uuteen, niin kovasti kuin sitä haluankin. Mietin, vieläkö selvittelen harjoittelun tiimoilta lisää muitakin paikkoja, jakaisinko sen pitkän jakson useampaan paikkaan jne. 


No enivei, Repoveden parkkipaikalla odotti "kiva" yllätys, kun mun autosta oli takakumi tyhjä. En yhtään kotoa lähtiessä huomannut, että siinä on vikaa... vaikka varmaan oli jo lähtiessä (menomatkalla auto oli ihmeen vetku). Onneksi ihanat koulukaverit ja opettaja auttoi asiassa. Mä olisin ehkä osannut vaihtaa ton itekin, jos olisin ihan yksin ollut, mutta meidän reippaat pojat auttoi ja suuri kiitos siitä heille! Sitä paitsi olisin kyllä ilman koulun autosta lainattua pulttiavainta (tai mikä lienee onkaan nimeltään...) ollut totisessa pulassa... renkaassa kun oli kahta eri kokoa olevia pultteja ja mulla avain vain toisiin!


Kelit on ollu kyllä todella vaihtelevia. Välillä sataa vettä ja välillä on aivan ihania pikkupakkasia. Olen nyt koittanut ottaa tavaksi lähteä koiran kanssa vapaapäivinä lenkille heti aamusta. Välillä saan aikaan jopa ottaa kameran mukaan. Aivan mahtavalta näytti yhtenä aamuna, kun sumu leijaili tienoilla!


Mietin tänä aamuna, että asioilla on kyllä lähes aina kaksi puolta. Joskus nimittäin todella, todella ärsyttää, kun on koira, jota pitää lenkittää... (vaikka tottakai rakastan koiraani). Olis välillä kiva vaan tehdä omia juttujaan ajattelematta, että se lenkkikin pitäisi tehdä. On kuitenkin niin, että jos sitä koiraa EI olisi, en tiedä saisinko itseäni ulos ollenkaan. Ja aina siellä lenkillä on sitten kuitenkin mukavaa. Tai no, ainakin melkein aina.... Mutta eipä tulis ihasteltua kaunista luontoa läheskään niin paljon, mitä nyt koiraa lenkittäessä tulee. Joten kiitos vaan pienelle koiralleni, kun "pakottaa" mamman ylös, ulos ja lenkille!


Mulla oli ajatuksissa tällä viikolla vapaapäivinäni (tai siis ETÄpäivinäni, köh köh..) tehdä monenlaista. Sen lisäksi, että tein tän viikon tehtävän valmiiksi ja palautin sen, ajattelin ommella. Mulla on sieltä lapasten ompelemisesta asti ollut kone tuossa alakerrassa töröttämässä, että joku päivä siihen tartun. Mutta miksi se aloittaminen on niin älyttömän vaikeeta?? En vaan saa tehtyä asialle mitään, vaikka mulla olis ommeltavaa ihan jonoksi asti... Pitäis fiksailla työvaatteita, jotka saatiin koulusta (ne on mulle joka suuntaan älyttömän isot), pitäis lyhentää toppahousut, pitäis ommella kestohedelmäpusseja, ja pitäis tarttua myös siihen lapasten ompeluun, jos oikeasti aion niitä väsätä useammat joululahjaksi..... No, jospa kohta...??


No, ei kai tässä auta nyt muuta kuin aloittaa ja kokeilla, josko se ompeleminen jotenkin alkaisi sujua. On se vaan todettava, että porukassa kaikki sujuu kivemmin, niin ompeleminen kuin kokkauskin. Vaikka tykkään olla yksin ja tehdä itsekseni asioita, jotkut asiat vaan kaipaa pientä potkua ja tsemppiä, että saa edes aloitettua. Joka tapauksessa NYT mä tästä nousen ja aloitan. Tulen sitten esittelemään, mitä kaikkea hienoa sainkaan aikaan... hah!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Heli

torstai 2. marraskuuta 2017

ihana, aurinkoinen aamu ♥


Ulkona on reilut kymmenen astetta pakkasta ja aurinko paistaa. Aivan mahtava ilma!! Aurinkoinen aamu innosti pukemaan ulkovaatteet päälle jo ennen aamupalaa ja käymään vähän tuolla kävelemässä koiran kanssa. Kun oli vaatetta tarpeeksi, ei ollu yhtään kylmä. Olen siis jo kaivanu toppahousut ja -takin esille.


Mulla on etäpäivä koulusta. Olen kyllä niin onnellinen siitä, että voin olla kotona tällä lailla!! Toivon tosi paljon, että voin rauhassa opiskella nyt nämä opinnot ilman, että olen pakotettu menemään töihin jossain kohtaa. Ja töihin siis siksi, että raha kerta kaikkiaan loppuu. Saa nähdä. Toivon, että opintojenkin jälkeen voin kuitenkin tehdä vain osa-aikaista työtä. Jotenkin tuntuu, että en mitenkään jaksaisi täysiä viikkoja. Enkä edes haluaisi.


Nykypäivän maailmassa tuntuu olevan jotenkin tosi tärkeä asia se, että on täydet tunnit töitä. Ymmärrän asian, jos on vaikka yksin ja on kaikista kuluista ihan pakko selvitä yksin. Mutta entä jos on kaksi palkansaajaa perheessä? Voisiko riittää pienempikin panos työelämään? Vaikka jopa molemmilta? Kuvittelisin, että kaksi osa-aikaista työtä tekevää pystyisi yhden talouden pitämään pystyssä. No, riippuen tottakai siitä missä, miten ja kenen kanssa asuu (onko vaikka lapsia jne). Mutta... olen silti taipuvainen ajattelemaan, että jokainen voi tehdä valintoja elämäntapansa suhteen. Elää voi kalliisti tai vähemmän kalliisti.


Olen tässä syksyn mittaan koittanut pistää todella kovasti kuluja kuriin. Ei sillä, että meidän kahdenkaan tuloilla erityisen leveästi eleltäisi... mutta jos tulossa on ajat, että todella vain mies on töissä ja minä opiskelen jollain onnettomalla opintotuella, on kyllä mietittävä, mihin pennosensa laittaa.


Esimerkkinä säästöstä vaikka se, että lopetin sanomalehden tilauksen. Tänään on eka päivä, ettei aamulla ollutkaan enää postilaatikossa lehteä. Sinänsä tykkäsin kyllä lukea uutiset perinteisestä paperisesta lehdestä. Oli jotenkin rauhoittavaa istua alas ja selailla lehteä. Mutta no, näkeehän nuo jutut telkkarista ja netistäkin, vaikka en kyllä suuremmin tykkää netistä mitään lehtiä lukea. Joka tapauksessa aika kallis on mielestäni tämä meidän paikallinen lehti, joten se nyt sitten jäi pois meidän elämästä.


Koitan myös tiristellä vesilaskun kanssa entistä enemmän. Koulun myötä tietoisuus maapallon vesitilanteesta on iskenyt ihan tosissaan tajuntaan ja osaltani koitan siis vähentää selkeästi veden käyttöä - hyöty on sekä rahallinen, että ekologinen. Hankin meille ekosuihkun, jonka pitäisi kuluttaa vettä suunnilleen puolet normaalia suihkua vähemmän. Tunnustan, että sen käyttöön on vielä totutteleminen... mutta sitkeästi koitan nyt vaan tottua siihen. Olen myös koittanut nopeuttaa suihkukäyntejä ihan reilusti - minähän siis rakastaisin seistä siellä kuuman veden alla vaikka miten kauan... Otin kerran oikein aikaa ja noin kolmessa minuutissa kyllä selviän suihkusta (pesen tukan shampoolla, mutta käytän sitten hiuksiin jätettävää hoitosuihketta vasta pyyhekuiviin hiuksiin suihkun jälkeen, enkä käytä mitään sientä tms. saippuan levittelyyn, vaan otan saippuaa käsiin ja pesaisen sillä naaman, kainalot jne. ja huuhdon samantien).


Me katsottiin koulussa yksi aivan kaamea dokumentti... Kyllä tuli taas niin toivoton olo. Surullista, miten piittaamattomia ihmiset on. Niin surutta tuhotaan luontoa ja tapetaan eläimiä sukupuuton partaalle. Ei välitetä paskaakaan siitä, että ilmasto lämpenee ihan niiden omien arkipäivän valintojen kautta. Ja sitä ihmettelen todella paljon, että vaikka on aivan selkeästi todistettu eläinten kasvatuksen (ruoaksi) olevan yksi suurimpia luonnon saastumisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttajia, niin edelleen vegaanit on todella tuomittavia "hipstereitä", joita sopii irvailla joka välissä... Minun henkilökohtainen mielipide on, että ihan helpoin ekoteko, mitä ihmiset voi omalla kohdallaan tehdä, on eläintuotteiden käytön vähentäminen. Siis edes vähentäminen, ei kaikkien todellakaan tartte vegaaneiksi alkaa.

   
No, syömisistä puheen ollen... Mulla on ollut viime aikoina taas niin hirveitä vatsaongelmia, että mun on nyt pakko kokeilla jättää ruisleipä kokonaan pois. Mä rrrrrrakastan niitä ohuita ruispaloja (ja syön niitä tosi paljon...). On oikeesti tosi kamalaa jättää ne pois. Nyyh. Mutta ei ole enää mitään tolkkua siinä ripulin määrässä... Joten täällä nyt sitten kaurapuuroa ja mansikoita söin aamupalalla (ja hipelöin ruispalapussia...). Eilinenkin meni jo ilman ruisleipää ja myönnettävä on, että muutos oli heti huomattavissa. Sinänsä on aivan älytöntä, että en meinaa kyetä olemaan ilman leipää, vaikka aivan selkeästi huomaan, että oireet on todennäköisesti siitä johtuvia. Mulla on joku käsittämätön nälkäkuoleman pelko, jos/kun joudun jättämään mun "jokapaikansyömisen" eli sen ruispalan pois... No, koitan edetä nyt päivä kerrallaan. Ja lohduttautua kauraleivällä...  


Pompin nyt ihan asiasta toiseen, mutta pitää vielä tästä kotona olemisesta tuoda esille tämä puulämmitys. Mä koen jotenkin sellasta tosi ihanaa vanhanaikaisuutta, maalaisuutta ja jotain ihmeen "alkukantaisuutta" siinä, kun kannan puita sisälle ja laitan tulia uuniin. Just joku oikein napakka pakkasaamu vaikka... kun tumppaan vaatteita päälle, että tarkenen yleensä mennä hakemaan puita tuosta piharakennuksesta, ja koira viipottaa siinä lähistöllä, sitten raahaan puita sisälle, riisun paksut vaatteet pois ja alan viritellä niitä tulia... Teekuppi käteen, villasukat jalkaan - tai vaihtoehtoisesti vaikka sitten tiskaaminen tulen rätinä taustalla... siis niin parasta ja ihanaa!! (Tiskaaminenkin on minusta ihanaa oikeesti! Toivoisin, että meidän tiskikone joskus vielä hajoaa - uutta EI tule!!) Tällainen aurinkoinen päivä on vielä oikein tuplabonus tähän fiilikseen! ♥


Tuohon puulämmitykseen ja käsitiskaukseen liittyen on ihan pakko vielä tästä haavetalosta vähän kertoa... Mä siis todella, todella, todella haluaisin asua pienesti. Ihan pienesti. Vain tupakeittiö ja makkari, plus jonkunlainen kylppäri. Puulämmitys, käsitiski ja pulsaattoripesukone. Tämä pieni talo olis ollut niin unelma... Pihassa oma kaivo (pumppailin jopa vettä sieltä, kirkkaalta näytti), taloon ei siis tule vettä ollenkaan, eikä siellä ole viemäriäkään. Pihasauna oli myös ja vielä yksi toinen piharakennus, jossa oli mm. varastotiloja ja kolmereikäinen puucee. Mutta tarkempi tarkastelu valitettavasti osoitti valtaisan remontin tarpeen... katto, välikatto ja lattiat kaikki uusiksi, piipun muuraus uusiksi, varmaan uunienkin... ja kyllähän se veden tuleminen ja meneminen olis myös ihan toivottava uudistus... eli jäljellä olis enää ollut suunnilleen seinät. Siellä oli useassa kohtaa lahovauriota ja nähdäksemme myös hometta ja jotain sientä. Saunarakennus oli ihan paskana jne. Vielä eilen illalla mietittiin, josko kuitenkin... Mutta ei, parempi unohtaa. Hintapyyntökin oli ihan huima kuntoon nähden. Ja naapuri turhan lähellä. No, ehkä joskus löytyy joku toimivampi juttu. Tai sitten ei - jää nähtäväksi.


No, palataanpa haaveista ja haihatuksista tähän nykyhetkeen... Vaikka mun jaksaminen ja mieliala ei todellakaan huido missään suurissa korkeuksissa noin niin kuin yleisellä tasolla, niin just vaikka tänä aamuna mulla oli kyllä todella vahvoja onnen fiiliksiä. Tuolla ulkona kävellessä, pakkasen huurtamia heiniä ihaillessa, auringon lämmittäessä pakkasenpuraisemia poskia... voi että miten hyvä mieli olikaan! Suureksi osaksi se johtui siitä, että voin olla kotona. Mä vaan nyt tarviin niin kovin tätä rauhaa ja hiljaisuutta, yksin olemista ja siis todella vain olemista ilman työtä. Tarviin sitä, että voin tehdä jotain mistä todella tykkään - esim. opiskella tuota alaa, joka kiinnostaa aivan valtavasti.


En ole ihmisenä mikään yleispositiivinen todellakaan, ennemminkin aika vahvasti negatiivinen... tai sitten vain realisti. Mutta just nyt tänä aamuna ja päivänä olo on hyvä, oikein hyvä. Pitäis varmaan opetella positiivista ajattelua enemmän... etsiä niitä hyviä juttuja, mitä jo on  sen sijaan, että märehtii ja murehtii jatkuvasti erilaisia asioita - joille ei välttämättä edes voi mitään. Pitää elää se oma pieni elämänsä parhaalla mahdollisella tavalla - esim. minun kohdalla tarkoittaa sitä, että koitan omilla valinnoillani elää ekologisesti, vaikka se onkin vain pisara meressä... mutta jo se, että kuitenkin yritän parantaa maailmaa, edes vähäsen, parantaa omaa mielialaa sen sijaan, että se on koko ajan sellanen "ei tästä mitään tuu, ihan turhaa kaikki".

Näillä puheilla; positiivista päivää kaikille, minä käyn nyt etätehtävän kimppuun!

Heli

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

lomaviikon juttuja


Syyslomaviikko alkaa vedellä viimeisiään. Loma on kulunut nopeaan. Ollaan oltu kotosalla, ei siis reissattu, ja tehty mitä milloinkin. Lapsetkin oli lomalla mun kanssa yhtä aikaa ja mies piti loppuviikosta pari rästissä olevaa lomapäivää, jotka kuluivat lähinnä autoja rassaillessa. Minun autohan ei sitten mennyt rassailuista huolimatta läpi katsastuksesta, plääh. Tuntuu, että siinä on enemmän vikoja kuin ehjiä kohtia.

Ekat riisipuurot keitettiin tänään, lunta on sadellut ja punaviiniäkin olen vähän lipitellyt. Kovin on alkutalvinen olotila!


Treffailtiin yhtenä päivänä Marikan ja Lauran kanssa ompelukerhon tiimoilta, hehhee. Marika kun on tosi näppärä ompelemaan, niin hän lupasi opettaa meillekin, miten tehdään lapaset. Otimme siis ompelukoneet mukaan ja "lanitettiin". Sillä välin, kun minä ja Laura puuhasteltiin lapastemme parissa, Marika olikin jo piirrellyt uudet paitakaavat ja ommellut yhden paidan valmiiksi... Ja tokihan me sitten vähän myös herkuteltiin sekä syötiin Marikan meille tarjoama lounas. Kiitos kivasta päivästä teille ihanille! ♥

Toivottavasti tästä tulee pienoinen ompelukärpäsen purema ja saan kotona ommeltua lisää noita ihania lapasia! Vielä olisi toisiin muurahaislapasiin kankaat ja kaupastahan niitä sitten saa lisää, jos oikein ompeluttaa. Vähän kyllä tekis mieleni joululahjoiksi surautella tuollaisia!


Marikan kotona on kyllä niin nättiä, oih ja voih! ♥ 


Käytiin yhtenä päivänä miehen kanssa tutkailemassa yksi mielenkiintoinen pieni talo. Harmillisesti oli sen verran huonokuntoinen, että pitää unohtaa tuo möksä. Elokuvissa käytiin myös, tällä kertaa katsomassa uusin Tuntematon sotilas. Oli kyllä tosi hyvä. Olen käynyt tänä syksynä katsomassa aika monta leffaa, myös tuon Jussi Vatasen (♥) tähdittämän Napapiirin sankarit 3. Nähtynä on myös Yösyöttö sekä vielä Ikitie. Kaikki oikein hyviä, voin suositella.

Lapsenlapsetkin on loman aikana nähty ja isompi muru oli yökylässäkin. Tulin sitten katselleeksi pätkän tuota aivan koomista Barbieta telkkarista. Ei nyt ehkä ihan 3-vuotiaan settiä, mutta teinejä ja mua kyllä nauratti aivan suunnattomasti nuo jutut.

★ ★ ★

Niin se vaan tosiaan viikko ja vähän toistakin hurahti, huhhuh. Huomenna takaisin kouluun ja töihin itse kukanenkin. Lumen soisin melkeinpä pysyvän maassa, niin kivasti se valaisee nyt, kun vielä kellotkin siirrettiin ja ilta hämärtyy entistä aikaisemmin. 

Taidan nyt laittaa vähän glögiä kuumenemaan ja sytytellä kynttilät - kohta voi vaikka heittäytyä sohvalle telkkarin ääreen katselemaan Strömsötä ja Tanskista... Mukavaa illan jatkoa kaikille!

Heli

tiistai 24. lokakuuta 2017

syyslomaa ja kaappien kaivelua


Jokos se talvi nyt tuli? Täällä on ollut parina aamuna mittari pakkasen puolella, tänä aamuna vielä klo 9 aikaankin oli -6 astetta! Ei muuta kun toppatakkia päälle ja ulos... Ihanaa, kun oli kirkasta - heti se jotenkin piristää mieltä. Ja kuinka kaunista, kun heinät ja pudonneet lehdet oli ihan kuurassa! ♥

Mä olen nyt syyslomalla. Toisaalta tosi ihanaa, kun voi olla vaan. Toisaalta menee kyllä sitten päivät ihan vaan vetelehtiessä... ja syödä mussuttaessa. Siitä en oikein tykkää. Olenkin täällä sitten jo lauantaina aloittanut viikkosiivouksen yhteydessä taas pientä kaappien läpikäyntiä. Se on kyllä niin ihanaa hommaa!! ♥


Olen siivoillut kaappeja huone kerrallaan. Meillä on kyllä tosi vähän mitään säilöjä ja kaikki on oikeastaan aika lailla hyvässä järjestyksessä jo valmiiksi, himojärkkääjä kun olen... Mä vaan niin tykkään siitä kollaamisesta, että aika ajoin on ihan pakko saada vähän järkätä taas!

Yläkerrassa kävin läpi penkkisohvan, lakanakaapin, verhojen takana olevat matalat tilat sekä lasten vaatteet. Ne oli nopeasti siivottu. Meillä ei lakanoita kauheesti ole ja niistäkin vähistä puolet on turhia... Aikuisille on neljä tuplakokoista settiä, vaikka kaksikin kyllä riittäis. Tykkään vaan niin kovin noista kaikista mitä nyt on, etten raaski vähentää. (Kaikki on samaa tähtikuosia, eri väreissä vaan.) Lasten sänkyihinkin on vähän turhan monet, etenkin kun käytännössä vain tiettyjä yleensä pitävät. Mutta sen verran vielä käy kavereita kylässä, että olen pitänyt ylimääräisiäkin jemmassa.


Verhojen takana olevasta tilasta tuli melkeinpä vaan nosteltua tavarat pois, imuroitua, ja laiteltua lähes kaikki takaisin... Ei siellä tainnut suuremmin poistettavaa olla. Eikä edes pölyä. Kun väki vähenee talosta, niin kummasti se pölykin vaan samaa tahtia vähenee, olen huomannut. Vanhimmalle tyttärelle koitin tarjota joitakin siellä jemmassa olevia juttuja, mutta hänkään ei hirveästi nurkkiinsa tavaraa huoli.

Lasten vaatteet tykkään aika ajoin viikata siististi kaappeihin, ne kun on vähän miten kuten sieltä tempaistu ja tumpattu takaisin. Lapset on jo isoja ja vois toki huolehtia vaatteensa itekin... Omaksi ilokseni siis lähinnä ne käyn läpi. Samalla myös pyyhin hyllyt ja laatikot. 

Siinäpä se yläkerran siivous sitten olikin... Voi niitä aikoja, kun yläkertaa asutti neljä pientä tenavaa ja tavaraa oli ihan eri tavalla nurkat täynnä...


Alakerrassakin siivoilin. Olkkarissa on yksi kaappi, jota koitin myös järjestellä uudelleen. Pah. Ihan samassa järjestyksessä laittelin kaiken takaisin, kun ensin olin pyyhkinyt pölyt... Telkkaritason laatikotkin kävin läpi, ei muutoksia sielläkään. Kuinka tylsää!! Portaiden alla on arkku, jonka myös kävin läpi. Sieltä sentään lähti pari turhaa juttua. Vaatekaappiin en nyt koskenut (mun ja miehen vaatteet siis on meillä olohuoneessa olevassa kaapissa), koska ne olen aika äskettäin käynyt läpi.

Keittiön puolella sitten kyllä jämähti hommat... pariksi päiväksi suorastaan. Astiakaapissa ei suuria muutoksia tullut. Yhden hyllyn mies kiinnitti sinne viimeinkin eilen, olen sitä jo varmaan jokusen vuoden suunnitellut sinne. Muutaman hassun astian paikkaa vähän vaihdoin ja se siitä. Sen sijaan nuo hiilarihyllyn alla olevat kaapit aiheutti sen jumituksen. Mulla oli käytännössä kaappien ovet levällään pari päivää... istuin ja join teetä ja tuijottelin kaappeja ja mietin, mitä tekisin niille... Arvatkaa mitä tein? No laitoin kaiken, niin kun ne oli aiemminkin... Mitäpä sitä hyvää järjestystä muuttelemaan. *huokaus*


Aika köyhäksi jäi siis mun raivaamissaalis. Pari juttua sieltä täältä. Onhan mulla montakin tavaraa, mitä käytän harvoin tai tosi harvoin, jos koskaan. Toisaalta tekisi mieli ne hävittää pois, ja sitten kuitenkin toisaalta vähän pistän itelleni jarrua... Mielessäni teen usein inventaariota tavaroiden suhteen. Mietin, jos olis paljon pienemmät tilat... että mitä oikeesti tarttisin ja mitä en. Aika vähän tartteisin. Musta olis oikeesti niin ihanaa asua ihan pienessä mökissä vaan. Mahtuisin varmasti.

Tällaisten raivaamisten yhteydessä mulle usein tulee vimma tyhjentää myös kuivaruokakaappia. Tällä kertaa tein vegaanisia proteiinipatukoita. (Kuvassa on levyllinen ennen palasiksi leikkaamista.) Hyvää on, ja sainpa viimeinkin käyttöä mm. proteiinijauholle, raakakaakaolle, sesaminsiemenille ja taateleille. Tein myös huomiseksi kyläviemiseksi ihanaa vegaanista fudgea (ja hups, sinne meni jemmassa ollut tomusokeri sekä inspiraatiota odottanut maapähkinätahna!). Sen lisäksi, että on herkkuja tarjolla, on myös tyhjempi kaappi - ja sekös mua ilahduttaa! 


Mua tuskastuttaa erityisen paljon tuo harrastamani ruokien jemmailu. Ja siis tarkoitan niitä "ostanpa tällasta ja teen tästä joskus jotain"-tuotteita... Mun ei pitäis kyllä koskaan ostaa mitään tollasta epämääräistä, eikä oikeastaan myöskään esimerkiksi keittokirjoja.

No, mulla on vielä alakerta osin käymättä läpi. Oon vähän sillein hitaanlaisesti mennyt tätä hommaa eteenpäin, on sitten useammaksi päiväksi mukavaa puuhaa tiedossa. Jonkun mielestä tää on varmaan kamalinta hommaa mitä olla voi, mutta minä nautin! ♥ 


En tiedä onko kellään muulla tällasta "tuskaa" ja turhautumista siihen, että tavaroilla, asioilla, tarvikkeilla ei ole käyttöä? Mä ihan oikeesti koen oikein sellasta suurta iloa ja tyydytystä siitä, että saan käytettyä ruoka-ainekset tai vaikka shampoon loppuun, tai laitettua turhat kamat kiertoon. Kun lapset oli pieniä mä oikein odotin, että ne kasvais viimein vaatteistaan ulos ja saan laitettua vaatteita eteenpäin. (Nyt on sekin ilo poissa, kun ne ei enää kasva!)

On kuitenkin yksi "tavara", jonka pois laittamisesta en tykkää: mun auto. Se on ihan lahoamispisteessä, voi itku sentään! Sen olisin todellakin halunnut pitää vielä pitkään. Nyt on edessä taas tuskallinen mietintä (ja vieläkin tuskallisempi rahapussin kaivelu); hommatako uusi (eli vanha...) vai korjatako tuota vielä tämän kerran... Mä en yhtään tykkää siitä, kun pitää vanha tuttu juhta, jota osaa pyöritellä ihan miten vaan, laittaa romuksi. Nyyh!

Joka tapauksessa mukavaa viikon jatkoa teille! Ootteko lomalla - ja jos ootte, niin tulisko mieleenkään käyttää sitä tällaseen puuhaan? =D

Heli

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

syyssateita, omenapuun leikkausta, suklaakakkua...


Syksy on saapunut. Ei tosin juurikaan tuollasena aurinkoisena, vaan runsaiden sateiden kera... Meidän piha näyttää lähinnä tältä:


Että mieti siinä sitten, jos tänne jotain laittaisi kasvamaan... puoli tonttia on tuollasessa lits&läts-tilassa. Ja toinen puoli sitten täynnä maahan pudonneita lehtiä, joita en edelleenkään koskaan haravoi... 


Myös mun "istutukset" on saaneet osansa lehtisateesta:


Mutta ei välitetä siitä. 

Koulussa sain käsiini oksasakset:


Jatkoin sitten kotipihassa innoissani saksimista. Kohteena oli tonttimme paras ja ainoa omenapuu. Se näytti ennen käsittelyä tältä:



Ja jälkeen:



Melkoinen muutos!! Sanottakoon, että puuta ei ole leikattu vielä koskaan... ja se on tuossa ollut yli 20v. Että johan taisi olla aikakin. Monta kuivaa oksaa siitä lähtikin ja avaruutta tuli tuonne alaosaan lisää. 

Olin kyllä hitusen järkyttynyt, kun ihan alimmaista oksaa leikatessani sieltä alkoi pursuta matoja... siis nähdäkseni ihan sellasia kastemadon tapaisia... Rungon alaosa olikin kyllä aika karussa kunnossa, se oli ensinnäkin sellasen muinaisen rungonsuojan osittain peittämä (siis sellanen jänissuoja, laitettu joskus yli 20v sitten.....) ja lisäksi vielä tuo alusta on ollut täynnä vuohenputkea, eli siellä on ollu hyvin mehevät oltavat kostua ja pilaantua... 

Saa nähdä auttoiko mun leikkaukset ja alustan raivaukset nyt sitten. Toisaalta puu tuotti toissakesänä ihan älyttömän omensadon (tänä vuonna sitten vissiin lepäsi, omenia tuli alle 10kpl), eli ihan voimissaan se vaikuttaa olevan, vaikka näyttikin siltä että mätänee rungon alaosasta... Tosin tuossa kyljessähän jo kasvaa pitkäksi venähtänyt "poikanen", että jos sen antaisi siihen jäädä vahvistumaan ja kaataa sitten vanhan osan pois kokonaan jos ei esimerkiksi ensi vuonna tuota mitään... No, katsellaan. Voi huokaus, kyllä ei oo tällä tontilla puutarhurointia harrastettu todellakaan!


No, kelit on olleet siis näillä kulmilla lähinnä tauotonta sadetta koko lokakuun ajan. Muutamana aurinkoisena hetkenä olen näitä kuvia käynyt äkkiä napsimassa tontilta johonkin suuntaan. Ihana ruska olisi, jos sitä sateelta näkisi...

Eilen suunnattiin kuopuksen kanssa auton nokka kohti siskoni huudeja. Siskon tytön synttärit oli kyläilyn aiheena ja tarjolla oli ihan supersuklaista kakkua, vegaanista vieläpä, juhuu!


Oli kyllä todella hyvää, uuh! Ja todella tujua... jopa minä, suklaaholisti, voin sanoa, että yksi pala riitti! No enivei, aivan ihanaa herkkua se oli! ♥

Käytiin katsastamassa myös siskon perheen seuraavat huudit, heille kun rakentuu uusi koti jonkun matkan päähän entisestä. Tämä nykyinen koti on väliaikapaikka, he myivät entisen asunnon joku aika sitten ja tämä meidän kyläily oli nyt eka laatuaan tässä paikassa. Kovia muuttajia, hehhee. No totta puhuakseni melkoista ruljanssiahan se muuttaminen on. (Mutta toisaalta niin kivaa!!)

Huvitti nuo meidän teinitytöt. Koko kyläilyn aikana ne ei paljon muuta tehneet kuin tuijottivat puhelimiaan:


No ok, käytti ne myös koiraa lenkillä. Ja kastuivat samalla läpimäräksi, eli sadetta piisaa muuallakin kuin meillä päin...

Kotimatka oli kyllä aika hirveä. Pimeää, vettä sataa ja hirvenmetsästysaikakin vielä. Monessa kohtaa näkyi niitä "metsästys käynnissä"-kylttejä, hui sentään. Kammoan kyllä niin paljon hirviä liikenteessä!! Kyllä huokasin helpotuksesta, kun vajaan kolmen tunnin matkan jälkeen oltiin viimein kotona!


Mulle edelleen opiskelu maistuu. Koulu on ihanaa, mahtavaa ja parasta aikoihin!! Siellä on ihan kaikki tosi kiinnostavaa. Harjottelupaikkaa pitäis alkaa oikeesti nyt miettimään, tai olen kyllä miettinyt jo pidemmän aikaa, mutta kun en saa aikaan kysellä..... onneksi vielä ehtii hyvin. Ensi viikolla sitten.....

Kovin on harvassa mun kirjottelut täällä nykyään. Ajatuksia on, mutta... oikeastaan aikaa ei. Vaikka koen meidän etätehtävät ja opiskelun muutenkin aika helpoksi ja leppoisaksi, niin saan mä silti kulutettua ihan sujuvasti mun etäpäivät kaikenlaiseen puuhasteluun niiden tehtävien lisäksi. Ja niihin tehtäviinkin kyllä menee mulla aikaa, kun tapaan olla vähän sellanen pilkunviilaaja. Mutta no, tää on tätä. First things first.

Nyt mun kai pitää tästä kuitenkin kohottautua ja koittaa tsempata itseäni ulos... koira tuossa siihen malliin tuijottaa jokaista liikahdustani. Onneksi ei sentään sada, ainakaan ihan just nyt...

Eipä muuta kun syksyn jatkoja.

Heli

perjantai 6. lokakuuta 2017

treffailua


Eilen oli piiiiitkästä aikaa treffit ihanien blogiystävien kanssa. ♥  Tai siis nuo muuthan on kyllä nähneet toisiaan tässä aika ajoin, mutta itse olen ollu jo monta kertaa pelistä pois, syystä tai toisesta. Tällä kertaa kuitenkin pääsin minäkin mukaan ja tavattiin ihanassa Sisustusliike Dreamsissä Jessica-omistajan kutsumana.


Voi miten paljon kaikkea ihanaa siellä olikaan! Dreams on kyllä niin kaunis kauppa, silmä lepää katsoi minne tahansa. Minun silmiin tuollanen valkoinen + puu/rottinki + lasi + hopea + hempeät värit jne. on tosi mieluista. Tuossa on esimerkiksi ihania turkooseja kynttilöitä, joista yhden kotiutin. Todella kaunis väri!! ♥


Näitä lasisia säilytyspurkkeja pyörittelin käsissäni pitkään... saattaa olla, että palaan tuolle hyllylle vielä. Tykkäisin kovasti vaihtaa muoviset jääkaappikipot lasisiin, ja nuo olis kyllä tosi ihanat ehdokkaat siihen virkaan. Jotenkin tuo Riviera Maisonin tyyli on kyllä tosi kaunista, vaikka väitän, että en mitenkään erityisesti minkään merkin perään olekaan yleisesti ottaen.


Myös tällaisia lasisia kuumajuomakuppeja tuumailin tosi kauan... lopulta kaksi sellaista hommasinkin. Näiden jippona on se, että niissä on kaksi kerrosta, eli ulkopinta pysyy viileämpänä. Lisäksi se sisäosa on malliltaan sydän eli aivan ältsin söpöltä tulee näyttämään, kun kuppiin kaataa vaikkapa punaista glögiä! ♥


Lisäksi ostin sydämen muotoisen metallisen tarjottimen. Voi kääk miten paljon tuhlailin, mutta en nyt tällä kertaa vaan voinut vastustaa, niin ihania olivat nuo kaikki hankintani! Kotiin läksin siis kassi kourassa - aika poikkeuksellista ehkä minulta kuitenkin, kun PERIAATTEESSA koitan olla ostelematta turhaa ja tarpeetonta. Toisaalta kuka sanoo, että nuo olis mikään turhaa taikka tarpeetonta...?? Joulun söpöilyjä, eli ihanalle tarjottimelle aseteltuja glögejä (ja herkkuja), sekä kynttilän valoa odotellessa siis!!


Tuossa muuten vielä yksi minun suosikeistani: muratti. Minä kun olen aika onneton kodinhengetär, ainakin kukkasten suhteen, olen jo aikaa sitten todennut, että ehkä vihreästä haaveilevana kannattaa kuitenkin sijoittaa tekokukkaan (vaikka toki se oikea olis myös kiva). Olen joskus aiemmin jo ostanut Jessicalta muratin, joka edelleenkin (ehhehe) vihertää upeasti tuolla olkkarin kaapin päällä. Jos siis kaipaa kaunista viherkasvia, tuossa yksi vaihtoehto!


Tuolla Dreamsissä napsittiin siis Jessican tarjoamat kuoharit sekä lisäksi pientä suolapalaa. Suunnitelmissa oli kuitenkin lähteä sitten vielä syömään. Mentiinkin minulle ihan uuteen tuttavuuteen, nimittäin Betonyyn, josta olen kuullut paljon hyvää. Siellä oli listalla parikin vegaanista annosta, joista otin tofusalaatin. Kylläpä olikin ihanaa syödä kerrankin jo etukäteen suunniteltu vegaaniannos, kun aika usein täytyy (ainakin täällä) tyytyä lähinnä ranskalaisiin perunoihin tai johonkin muuhun hätäisesti kehiteltyyn viritykseen... Hyvää siis oli, voin suositella!


Seura oli tietenkin mitä parhainta. Kiitos ihanasta illasta Jessica, Marika ja Laura! ♥ (Ja Marikalle vielä kiitos kyydistä!) Seuraavan kerran olisikin sitten minun vuoro toimia emäntänä, nähdään viimeistään silloin taas!

Ja Jessican ihanan Dreamsin löydät siis Kouvolasta tai netistä, samoin Gastropub Betony löytyy Kouvolasta. Käyppä ihmeessä, vaikka molemmissa!

Heli

PS. Ihan ite ostin kipot, kupit ja ruoat!