perjantai 19. helmikuuta 2016

mustaa mustalla - juhliin valmistautumista


Nyt tulee minulta vähän erilaisempi postaus: vaatejuttuja. Ei tunnu ihan omalta alueelta, mutta menkööt nyt välillä tämmönenkin...

Meidät on miehen kanssa kutsuttu huomenna oleviin juhliin. Ollaan oltu lievässä paniikissa, koska ollaan tällasia maalaistolloja, jotka ei oikein osaa olla juhlissa. Mitä laitetaan päälle, mitä annetaan lahjaksi... help! Me ei olla paljon juhlissa käyty, eikä mulla ole sopivia vaatteita ihan oikeesti. Olen hyvin epävarma pukeutuja ja juhlat on minusta ihan kauheita paikkoja suurimmaksi osaksi just siksi, kun mulla ei ole oikeanlaisia vaatteita. Miehellä on puku, niiden nyt on maailman helpointa, kun muuta ei tartte ollakaan...

No, koska aikaa valmistautua kuitenkin onneksi oli muutama viikko, ehti noita vaateasioista tuumata kunnolla. Minä kävin joku aika sitten mekkokaupassa, ja löysinkin todella mieleisen koltun: hihaton joustosamettinen polvimittainen ihanuus. Se oli kaupan ainokainen kappale laatuaan, just mun kokoinen ja itse asiassa ihan eka mekko jonka löysin ja jota koitin. (Koitin montaa muutakin, mutta tuo eka se The Mekko sit kuitenkin oli.) Se sattui vielä olemaan puoleen hintaan - tämä selvisi vasta kassalla, mutta kelpasi kyllä mulle! Ostin samalla myös ihanan pitsisen boleron mekon kaveriksi, koska keski-ikäisen ei-bodaavan naisihmisen käsivarret... 

Tyytyväisenä olen tuijotellut mekkoani ja miettinyt, että mites sitten se kenkäasia... ja laukku... korut..?? 

Tänään läksin ihan yksinäni katselemaan, löytyiskö jotain. Mulla on jalka kokoa 35, joten ei ihan helpoin homma etsiä kenkiä pienestä kaupungista, jossa on vain muutama kenkäkauppa. Mulla oli lisäksi muutama rajoitus: ei kauhean korkea korko (koska en todellakaan osaa kävellä korkkareilla) ja ei nahkaa (koska vegaanius)... Löysin kuitenkin kuvassa olevat iki-ihanat korkkarit, jee! Kokoa 35, synteettistä materiaalia ja aika korkeasta korosta huolimatta hyvän tuntuiset jalkaan. No, niin hyvät kuin nyt korkkarit kokemattoman jalkaan voi olla...


Sitten se veska. Löytyi tuollainen iiiiihana kova pieni laukku, jossa on aivan ihanat bling blingit. Laukkua voi käyttää joko ketjumaisen hihnan kanssa tai ilman (näihin juhliin lähtee ilman ketjua). Hankin myös kaksi siroa ranneketjua, jotka sopii väreihin, sekä hiussoljen, jonka käytöstä tosin en vielä osaa sanoa. Minut meikkaa ja kampaa miehen tytär, joka sen homman osaa.

Harkinnassa on vielä sellanen kuristava alusmekko, mutta en oikein tiiä... kyllähän se tietenkin vois olla kivemman näköistä, että noita keskivartalolöllöjä olis jotenkin vähän puristettu sisään päin, mutta toisaalta onko se sitten kauhean kuuma ja epämukava... Mietin vielä ja haen sen huomenna, jos siltä tuntuu.

Asuni on siis lähestulkoon täysin musta, vain sukkikset on ihonväriset. Mietitytti kovasti, että olenko kuin hautajaisiin menossa... toisaalta musta on mun juttu ja mielestäni toi blingi laukku kuitenkin tekee asusta sellasen "kevyemmän", "ei-hautajaismaisen". Tiiä häntä sitten onko näin.

Mitäs se mies hankki? No uuden pukupaidan ja sukat...

Lahjaksi me hankittiin tällainen (klik). Olen miettinyt, onko se hyvä lahja vai tosi typerä lahja... Lahjan hankkiminen ihmiselle, jolla on jo kaikkea, on todella vaikeaa. Tämä lahja tavallaan kunnioittaa juhlittavan henkilön pitkää uraa yrittäjänä (se on yksi juhlan aiheista) ja antaa mahdollisuuden yrittämiseen ja ehkä myös uran luomiseen jollekulle, jolle se ei ehkä olisi muuten mahdollista. Toivon hartaasti, että lahjan saaja arvostaa lahjaamme ja ajatusta sen takana. Aika kauheaa, jos se on kaikkien mielestä ihan superjuntti juttu...

* * *

Huhhuh, huomenna siis illalla koitan selvitä korkkareilla kompuroimatta. Jännittää kyllä kieltämättä! Muutenkin tuollaiset hienot juhlat on jännä juttu, toivottavasti näytän nätiltä ja osaan käyttäytyä... Kerron sitten miten meni. Tai en kerro, jos meni ihan persiilleen!

Mitäs ootte mieltä vaatteistani? 
Entä lahjasta - hitti vai täys huti??

Heli

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

ystävien seurassa


Hyvää ystävänpäivän iltaa teille kaikille siellä ruutujenne äärellä! 

Viikonloppu on vilahtanut nopeaan ohi, mutta ONNEKSI mulla on ensi viikko lomaa!!! Olen kyllä niin loman tarpeessa, toivottavasti saan vähän mielessäni asioita järjestykseen tulevan viikon aikana. Ohjelmaakin viikolle on jo monenlaista tiedossa, esimerkiksi hammaslääkäri heti huomenna aamulla, plääääääh... No iltapäivällä on sitten parituntinen hieronta, eli myös hemmottelua on tiedossa. Tiistaina on parturointipäivä koko perheellä. Shoppailemaankin täytyy lähteä joku päivä, koska miehelle pitäisi hankkia puku ja itsellekin asusteita tulossa oleviin juhliin.


Palataanpa kuitenkin nyt vielä tähän viikonloppuun, tarkemmin sanottuna eiliseen. Meillä oli nimittäin tapaaminen ihanien blogiystävien kanssa! Kokoonnuttiin Marikan ihanassa kodissa neljän eukon voimin tällä kertaa. Ihanaa oli, juttua riitti ja herkkuja myös.


Marikan luona on kyllä tosi nättiä. Niin valkoista ja valoisaa, kauniita huonekaluja, ihania astioita, tunnelmaa... Mä aina muiden kotona mietin, että miten ne sen tekee, kun kaikilla on noita ihania kirpparilöytöjä ja muita söpöyksiä ja erilaisia asetelmia...?? No, toiset vaan osaa. Tuo Marikan harmaa penkkisohva on aivan ihana, mä ehkä joudun varastamaan siitä ton väri-idean omaan penkkisohvaani, jonka maalaamista olen miettinyt jo pitkään, mutta en ole keksinyt väriä.


Ja hei MIKSI mulla ei ole tuollasta uunia?? Tässä meidän talossa on ollut vastaavanlainen aikanaan, mutta armas mieheni on sen poistanut... voih. Soisinpa meillä olevan myös jonkun tuollasen kivan korin puita varten - nyt kannetaan puut sisälle Karjaportin muovilaatikoissa...


Nuo herkut, miten ihania ne olikaan!! Tarjolla oli nachosalaattia, focaccia-leipää, kasvispiirakkaa, hedelmäsalaattia, mutakakkua ja jätskiä. Kaikille jotakin - meidän neljän naisen porukassa kun oli taas neljä erilaista ruokavaliota. No, voin kyllä tunnustaa, että minun koekeittiöstä lähtenyt mutakakku ei ollut järin hääviä, ei tarvii toiste kyllä sitä kokeilla... Mutta muut maistamani syömiset oli aivan ihania herkkuja! Nappasin tuon nachosalaatin oman perheen ruokavalioon, ja teinkin sitä heti tänään iltapalalle. Lapset oli ihan että "mikäs juhla-ateria meillä on??"... No, kerrankin jotain muuta kuin "ottakaa kaapista leipää"...

Pääasia kuitenkin tuolla tapaamisessa on aina se jutustelu. Meillä on ihana porukka, voidaan jutella kyllä ihan mistä vaan. Eilenkin juttua riitti moneksi tunniksi ja kotiin lähtiessä oli jo ilta pimentynyt. Ihanasti oli Marikan pihaan viritelty valojakin, voih!

Kiitos ihanat ystäväni Marika, Laura ja Krisse todella kivasta iltapäivästä! ♥ Seuraavaa tapaamista odotellessa...

Heli

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

vegaanimietteitä


Meinasin kirjoitella vegaaniaiheesta. Sitten aloin miettiä, että se on ihan kyllästyttävän trendikästä, enkä mä halua kirjoittaa siitä siksi, että haluaisin jotenkin olla aallonharjalla. En siis halua että kukaan koskaan milloinkaan ajattelis, että mä haluan olla vegaani, koska se on nyt niin tosi IN ja HOT ja COOL. Kyllä mulla on ihan muut syyt.

Katselin, että mun blogiin on eksytty hakusanoilla "vegaani ja lampaantalja". Googlailin sen sit itekin ja totta tosiaan, siellähän komeili parikin mun postausta heti ekalla sivulla. En kylläkään edes löytänyt sitä ekaa tekstiä, mihin se linkki viittasi... No enivei, sit oli toinen teksti noin vuoden takaa, jossa aihetta käsittelin myöskin. Että ei siis ole mikään hetkellinen päähänpisto tämä mun vegeily.


No joka tapauksessa osallistuin tammikuussa taas vegaanihaasteeseen. Kuten siis vuosi sitten viimeksi myös, mutta silloin en oikein jaksanut kuitenkaan sitä ja kaikki oli mukamas niin hankalaa ja mitä näitä nyt onkaan. Nyt päätin heti ekana, että en ainakaan liity haasteen face-ryhmään. En kerta kaikkiaan kestä sitä ylenpalttista hypetystä ja intoilua. Noin about jokainen on ihan kertalaakista muuttunut täysiveriseksi vegaaniksi ja aikoo olla sillä tiellä eh-dot-to-mas-ti koko loppuelämänsä. Mikä tietenkin on kaunis ajatus, mutta jaksan epäillä, noinkohan kuitenkaan onnistuu moneltakaan...

No, enhän minä ihmisten motivaatioista tiedä. Joka tapauksessa päätin jättäytyä siitä yli-intoilevasta ryhmästä nyt sivuun. Sen sijaan otin itselleni tutorin avuksi - viime vuonna en ottanut, koska en oikein itsekään jaksanut uskoa siihen, että onnistun... Tänä vuonna ajattelin, että jos kuitenkin vaikka hänestä olisi apua ja iloa. Ja olikin. Oltiin muutaman kerran yhteydessä ja hän neuvoi jos jotain kyselin. Mutta tutorista ei kuitenkaan tullut mulle paineita. Toivon, että jossain kohtaa vaikka tavattaisiinkin ja voisin mennä jonnekin yhteistapaamiseen maistelemaan sellasia juttuja, mitkä on mulle täysin outoja, tai mistä en kerta kaikkiaan osaa itse tehdä mitään ihmiselle (tai koirallekaan...) kelpaavaa syömistä. Esimerkiksi seitan on mulle aivan outo juttu ja tofusta en vaan saa mitään kelvollista.


Vuosi sitten mulla oli muutama suurensuuri, suorastaan ylittämätön este, alkaa vegaaniksi. En halunnut luopua voista, tai paremminkin en halunnut vaihtaa sitä margariiniin. En halunnut käyttää soijatuotteita. Enkä halunnut luopua juustosta ja jogurtista ja muista maitotuotteista. No, viime syksyn aikana katselin sen verran monta kauhuvideota noista eläinasioista, että pikkuhiljaa vaan motivaatio kasvoi monenlaisiin muutoksiin. Ja kävi sitten niin, että tein päätöksen, että jos aion ihan oikeasti alkaa vegaaniksi, mun vaan pitää luopua noista jutuista. Lopulta päätös ei ollut kovinkaan vaikea. Ostin keijut, soijat ja sen sellaset ja aloin kokeilla kuinka käy.

Ihan yllättävän hyvinhän tässä onkin sitten käynyt. Vaikka aluksi tuntui, että syön leivän päällä käsirasvaa, olen kuitenkin jo tottunut Keijuun. Soijajogurtit on hyviä, joskin aika makeita. Äskettäin ostin ekaa kertaa maustamatonta soijajogurttia ja sekoittelen sitä nyt aluksi noihin makeisiin, että saan niitä vähän vähemmän makeiksi. Kaksi isoa estettä on siis ylitettynä. Soijarouhe, kauramaito, mantelikaakao, vegaaniset juustot, kaurajäätelö... mitä noita nyt on, ovat tulleet tutuiksi. Ihan liian vähän vieläkään teen mitään kunnon ruokia, mutta ajattelinkin edetä hissukseen ja opetella asian kerrallaan. Mun "pääasiallinen ravinto" on jo valitettavan pitkään koostunut leivästä ja jogurtista, joten se puoli on nyt ainakin hanskassa...


En ole koskaan ollut mikään ylettömän innokas leipuri, joten en ole sen kummemmin leiponut (tai kokannut) nytkään. Ihan vahingossa kuitenkin tuli huomattua, että esimerkiksi kauralastut onnistuu hyvin ilman kananmunaa. Tyttö siis oli leipomassa, ja huomasi erehdyksen liian myöhään, jolloin sanoin, että teeppä sitten toinenkin satsi Keijulla (eka tuli voilla) jos vaikka onnistuis... hyviä olivat. Jatkossa vois ehkä kenties kokeilla muitakin juttuja ilman munia ja Keijulla. Sitten joskus, jos innostuu leipomaan...

Aikamoista salapoliisihommaahan tämä on. En todellakaan ole jaksanut tai viitsinyt opetella montaakaan juttua, mitä löytyy vegaanisena. Sen tiedän, että Wilhelmiina-keksit ja Oreot on vegaanisia, ja se melkeinpä sitten riittääkin mulle... Tumma suklaa, jota muutenkin syön, on vegaanista. Saan tehtyä leivät, puurot ja perunamuussit vegaanisina ja syötyä jogurtit ja jätskitkin. Ruokiin voin lurauttaa kaurakermaa tai ropsauttaa jopa juustoraastetta vegaanisena versiona. Myös siivutettavaa juustoa, tuorejuustoa, kermaviiliä ja nykyään jopa rahkaa löytyy vegaanisena. Onhan noi kaikki toki melkoisia romaaneja sisällysluetteloiltaan... mutta että vaihtoehtoja todellakin on. Vielä tarttis opetella sitä selkeää kasvisten syömistä........


No veganismihan ei toki ole pelkkää ruoka-asiaa. Tosivegaani ei käytä villasukkia, lampaantaljoja, untuvatakkeja, silkkipaitoja, nahkalaukkuja eikä ees kenkiä, joissa on eläinperäistä liimaa. Puhumattakaan tietenkään kaikista kemikaaleista, jotka on testattu eläimillä. Eläintarhat on nou nou ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan. 

En ole vielä näin pitkällä. Itse asiassa mietinnässä asiat kuitenkin on, etenkin noi vaatteet. Mullahan on vanha untuvatakki, jonka tilalle olen kyllä ostanut uuden toppatakin, mutta joka on edelleen lenkkikäytössä. Sit mulla on se mielenhäiriössä syksyllä ostamani ohuempi untuvatakki. Monen monta paria villasukkia. Kaippa lapasenikin on jotain villasekoitetta? Yksi todella ihana ohut villaneule. Pari lampaantaljaa. Huomasin äskettäin myös, että puhelimeni kotelo on nahkainen. Kaikkea tuollasta siis löytyy, enkä kyllä aio heittää niitä roskiin...


Ajattelin, että en jatkossa osta enää mitään eläinperäistä. Tai ainakaan melkein mitään. Kenkien kanssa on nimittäin aika vaikea tietää, onko niissä jotain "kiellettyä"... Enkä nyt ihan just tiedä, mistä kysyisinkään. Jotenkaan myöskään vaikkapa alpakan villasta tehdyt tuotteet ei ole minusta mitenkään huono juttu. Ainakin kesällä tapasin jonkun alpakka-kasvattajan ja ymmärtäisin kyllä, että eläimet saa olla hyvissä oloissa eikä se villan kerintä niistä nyt varsinaisesti ole kamalaa. (Lisäksi se alpakka tuntuu olevan sellasta mikä ei kutita mua, toisin kuin hippunenkin lampaan villaa...) 

No, joku tosivegaani olis varmaan aika tiukkana näissä kaikissa asioissa. Mutta mä vasta opettelen ja mietin mitä ajattelisin noista tekstiileistä. Joka tapauksessa untuvat, silkit ja nahat on kyllä pannassa mullakin jatkossa ihan selkeesti. Koitan myös kemikaalien osalta siirtyä varmasti eläimettömiin vaihtoehtoihin, onneksi niitä löytyy helposti (esim. Urtekram, halvat ja hyvät shampoot ja rasvat, ja löytyy ihan Prisman hyllystä). Ja kaikessa missä nyt keksinkin.


No sitten on tietenkin muu perhe ja etenkin noi eläimet. Siis LIHAA syövät eläimet. Yhdessä blogissa pohdittiin, miten "Hämmästyttävän monet vegaanitkin hyväksyvät eläinten käyttämisen lemmikkeinä, vaikka tälle voi olla vaikea löytää järkiperusteita." (Suoraan lainattu blogista Tää on vielä kesken) Olen tätä ankarasti miettinyt. Meillähän on kissa ja kaksi koiraa, sekä kaksi pupua, jotka tosin on kasvissyöjiä. No toisaalta, kissa ja koirat saa elellä täällä vapaasti, kun taas puput on tuomittu häkkeihinsä suurimmaksi osaksi päivää. Olkoonkin, että häkit on suurimmat mitä olen löytänyt, muistaakseni 140cm x 70cm (molemmilla omansa, koska yhdessä ollessaan tappelevat - vapaana ovat sitten yhdessä ja kesällä ovat ulkona iiiiiiisossa aitauksessaan yhdessä).

No enivei, olen miettinyt tuota eläinjuttua. Kissa metsästää hiiriä ja saa metsästääkin. Viimeksi viime yönä taas nappasi alakerrasta hiiren (ja taas on matot veressä, huoh..). Lisäksi kissa saa toki muutakin ruokaa. Koirat on pelkästään sen varassa, mitä niille syötän. Ja syötän kyllä lihaakin. Jopa kanaa, mitä en suostu perheelle syöttämään. Oi voi, miten epäloogista. Mutta olkoot. Eläimet on olleet meillä vuosikausia, jo ennen mun vegaanimietteitä, enkä todellakaan ala niiden ruokavalioita rukkaamaan omien mieltymysteni mukaisiksi. Olen jo aikaa sitten ajatellut, että kun koiristani aika jättää, en todennäköisesti uusia hanki. Kissa meillä taas ehkä tulee olemaan aina. Saa nähdä. Sille on ehkä jopa järkiperuste - se, että se pitää hiiret poissa talosta.

Sitten voisi toki vielä halkoa hiuksia vaikkapa siitä, voiko hyttysiä tappaa... mutta en ehkä nyt ala siihen.


Sitten on tietenkin vielä tuo muu perhe. Osa perheestä on alkanut käyttää Keijua, osa ei todellakaan. Osalle kelpaa mantelikaakao ja kauramaitoon tehty puuro, osalle ei. Osa maistaa mun ruokia, osa ei. Olen sanonut, että koska minä joustan käytännössä koko ajan, koska teen heillekin ruoat vaikka joudunkin tekemään sitten liharuokaa, niin he saa kyllä välillä sitten joustaa minun suuntaan ja syödä sitä mitä minäkin. Osa ymmärtää tämän, osa ei...

En vaadi ketään tekemään muutoksia. En kuitenkaan salli sitä, että mun ajatuksia koko ajan kyseenalaistetaan. Jos teen omat ruokani (plus heidän), enkä sen kummemmin edes pidä meteliä asiasta, pitäkööt hekin sitten suunsa kiinni. On ne jopa vahingossa syöneet mun ruokaa... eikä ees huomanneet sitä. Jos olisin etukäteen sanonut, että makaronilaatikko on sitten vegaanista, siihen ei välttämättä olis koskettu pitkällä tikullakaan...

Paljon on vielä opeteltavaa. Jos en ole ollut innokas ja hyvä kokki aiemmin, en tosiaan ole sitä yhtäkkiä nytkään. En kauheasti tykkää ruoanlaitosta, ja kieltämättä nyt on vielä enemmän haasteita. Omat juttunsa on kyläreissut ja juhlat - ollaan menossa yksiin juhliin parin viikon päästä, ja rohkaistuin pyytäämään sinne vegaaniset tarjottavat... yksi kynnys sekin on, olla aina se "hankala ihminen", jolla on jotain "ihme periaatteita ja hullutuksia ja hörhöilyjä..." Mutta pikkuhiljaa siis etenen. Joka tapauksessa näyttäis vahvasti siltä, että tällä tiellä olen ja tälle jään. Ja olen siitä erittäin iloinen ja onnellinen!!

Heli

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

tammikuun kirjanpidot


Aloitin tämän vuoden alusta taas keräämään kuitteja talteen. Aika kiitettävästi ne kaikki tallessa olikin, kun tänään tein sitten yhteenvedon tammikuun menoista ja tuloista. No, miehen osalta kuitteja on kyllä kadoksissa, mutta suurin piirtein pystyn kuitenkin kasaamaan taulukkoni, koska meillä tosiaan on se yhteinen tili ja jos vaan ostokset on tehty kortilla, niin siellä tiliotteellahan ne sitten näkyy. Äsken juuri "kuulustelin" mieheltä niiden puuttuvien kuittien ostoja, vaikka täytyy sanoa, että ne on melkein kyllä suoraan nähtävillä muutenkin: bensaa, ruokaa ja tupakkaa.

Jaottelin menot yhteensä 17 eri ryhmään: 
*ruoka, mukana myös työpaikan ruokailut
*herkut, johon lasken selkeät herkut: suklaat, keksit, limsat, jätskit, sipsit... mutta en sitä, jos olen ostanut aineksia vaikkapa keksien leipomiseen
*pt eli perustavara: vessapaperi, terveyssiteet, pesuaineet, paristot...
*hk-ale eli henkilökunta-ale S-ryhmän ostoista, selkeintä on eritellä se näin
*tupakka ja alkoholi, köh köh... haluan laskea, paljon mies savuttelee... ja muutenkin tämä olkoot oma osionsa
*asuminen, tähän kuuluu lainat, isot hankinnat kuten pesukone, sähkö, jätemaksu yms
*autoilu, eli bensat, autojen osat yms
*lapset, heidän kuukausirahat, bussikortit yms.
*eläimet, niiden ruoka, kissanhiekka, lääkärikäynnit yms. Pupujen ruokaa en laske muuten kuin jos on jotain selkeästi vain niille, esim. pellettejä tai heinää
*vakuutukset, kaikki, myös autojen
*lahjat+tuliaiset
*vaatteet+kengät
*kauneus+terveys, sisältää hammaslääkärilaskut, hierojat, lääkkeet, hiusharjat, meikit...
*tv+puhelin+netti
*veikkaus, koska olin näköjään muutaman kerran tehny loton niin piti sille tehdä oma sarake...
*kirjat+lehdet, niin tilatut kuin satunnaisostotkin
*hyväntekeväisyys, joka sisältää kuukausittain meneviä pieniä lahjoituseriä, jäsenmaksuja jne. 

Jos jotain erilaista menoa vielä ajan myötä tulee, teen sitten sille oman osionsa. On se niin helppoa, kun Excelissä voi lisätä ihan tuosta vaan sarakkeita. On myös ihan tosi iso helpotus, kun voi käytellä laskukaavoja, ei tarvii kaikkea käsin naputella ja laskeskella moneen kertaan, että varmasti on tulos oikein.

No miten se tammikuu sitten oikein meni?

Ei ollut yllätys, että ison osan tuloista haukkaa ruokamenot... Tammmikuussa ne oli kyllä aika kaameat, vaikka tuon suuntaiset ne on tainneet olla aikaisempinakin vuosina, kun kuitteja olen kyttäillyt. Ruokaan siis meni yli 800€. Herkkuihin meni melkein 65€ ja pt-osioon yli satanen. Kun nämä ynnätään ja vähennetään sitten sitä hk-alennusta, tulee tuollasen tavallisen ruokakaupasta ostettavan kamppeen hinnaksi meidän perheellä noin 950€/kk. Huhhuh. Kyllä sietäisi vähän noita ostotottumuksia katsastella tarkemmin, tosin nyt meni kyllä aika isoja rahoja siihen, että ostelin kokeeksi erilaisia vegaanisia asioita.

Toinen iso kohde on asuminen, johon humpsahti yli tonni. Noita kustannuksia en oikein keksi, miten alemmaksi saisi, koska laina nyt on mitä on ja sähkökin on tosi kallista. Koitan kyllä sähköä säästellä, mutta silti laskut kipuaa talvisin aina tosi isoiksi, vaikka meillä on talossa puulämmitys...

Tammikuussa meni paljon normaalia enemmän rahaa vaatteisiin ja kenkiin. Ostettiin talouteen kolmet kengät, kaksi talvitakkia ja jonkun verran myös paitoja ja alusvaatteita. Yli 400€ vaatteisiin, huh! No, ei tarvii mun taas moneen vuoteen hankkia takkia. Ja alesta kuitenkin ostelin mahdollisuuksien mukaan. Ostin myös yksiin tuleviin juhliin mekon ja sekin sattui onneksi olemaan alennuksessa.

Tammikuussa kävin kaksi kertaa hierojallakin, mitä en ole tehnyt todella pitkiin aikoihin. Autot hörppää bensaa jonkun verran, sinnekin sitä rahaa siis hurahti. Lapamato-episodin takia on mennyt rahaa normaalia enemmän myös eläimiin. Ja sitten oli niitä jäsenmaksuja ja lehtilaskuja.

Kokonaisuudessaan tammikuun tulot oli reilut 3600€ ja menot satasen verran enemmän (!), mutta plussalla ollaan, koska vuoden alussa oli kuitenkin tileillä rahaa ja käteistäkin. 

Minusta on mielenkiintoista tehdä näitä laskelmia ja seurailla mihin ne rahat oikein katoaa. Koitan petrata vuoden mittaan etenkin ruokamenojen kohdalla, vaikkakin täytyy tunnustaa, että tänään kävin Primassa ja lasku oli aivan kauhistuttava... Aina kun menee tonne isolle kaupalle, tarttuu mukaan vaikka sun mitä!! Toisaalta siksi sinne välillä menenkin, että tarviin asioita, mitä ei oman kylän kaupasta saa... esimerkiksi vegaanisia juustoja, mantelisuklaamaitoa (ehkä se pitäis laskea sinne herkkujen puolelle, hehheh...), soijasuikaleita, makuvaihtoehtoja soijajogurtteihin... Tänään ostin myöskin vegaanisia pesuaineita, jotka ei tietty ihan halvimmasta päästä ole. Katotaan onko niistä mihinkään, ei mulla kovin hyviä aikaisempia kokemuksia ole vastaavista... Ja sitten ostin isommankin hankinnan, nimittäin sen pitkään haikailemani Kånkenin... Olen alkanut kulkea kävellen töihin, niin tarttin itelleni repun, jossa saan kannettua vähän vaihtovaatetta, vesipullon, aurinkolasit ja sen sellasta.

Tästä sitten jatketaan helmikuulle, kuitteja on jo lasipurkkiin muutama pudoteltu. Toivottavasti saan menot pudotettua pienemmäksi...

Sellasia asioita tänään.
Onkos täällä muita, jotka syynää kuittejaan into piukeena?

Heli