sunnuntai 11. elokuuta 2013

tervetuloa arki!!


Meidän nuorimies tunaroi eilen mopolla. Ihan ite kaatui ja selvin päin oli. Nyt on kipsissä niin käsi kuin jalkakin (molemmat oikeanpuoleisia). Argh. Tietenkin hyvä, ettei pahemmin käyny, mutta ei muuten naurata yhtään tämä, miten hankalaksi kaikki nyt menee. Nukkumisjärjestelyt, suihkut, vessassa käyminen, pukeminen, liikkuminen yleensäkin. Toivotaan, että vakuutus korvaa esimerkiksi koulukyydin. Mopo ei suuremmin kärsinyt, kypärä nyt pitää uusi hommata, kun pää edellä tuli asfalttiin sen kanssa. 

Ja juu, vaikka todellakin onni, ettei pahemmin käyny, niin en paljon sääliä tunne. Mikä paska äiti. Mutta jos ei kerran voi ajaa ihmisiksi, niin sitten pitää näemmä kantapään (tai tässä tapauksessa murtuneen nilkan ja murtuneiden sormien) kautta oppia asiat. Hivenen olen kyllä skeptinen sen oppimisen suhteen tosin... 

Jotenkin tuo nuoriso nyt muutenkin venyttelee mun hermoja nykyään. Kun ollaan niin isoa ja melkein jo aikuista, ja sitten kuitenkin täällä kotosalla asutaan ja elellään. Omat tienestit menee omaan nassuun ja kotityöt on vissiin jotain syötävää - tai ainakin jotain mikä ei heille kuulu millään lailla. Kodin säännöt on jotain mistä ei tartte piitata. 

Kai tota tollasta ikää tarttee, että kotoa voi sitten (toivottavasti aika pian) lähteä omilleen. Ja tarvii tätä vissiin äiti-ihmisetkin, että on sitten poweria antaa se monon kuva persuksiin. Että niin kireelle vetää hermot tämä yhteiselo, että lasten lähtiessä itkun sijaan tulee helpotuksen huokaus.

Mä olen niin tyytyväinen, että koulut alkaa ja arki palaa kuvioihin. Kodin säännöt kerrataan ihan näinä päivinä porukalla läpi. Kotiintuloajat - kyllä, ne koskee myös kotona asuvaa täysi-ikäistä - ja muut sellaset ikävät ja typerät ja idioottien keksimät jutut. Tekee ihan hyvää saada joku roti tähän kesän mellasteluun, kun ovat kuka missäkin ja millon ketäkin sitten taas meillä yötä. Mulla on itellänikin edessä aamuvuoroja (herätys klo 6) joten en tosiaankaan jaksa katella sitä yökausien menemistä ja tulemista.

Kyllä syksy ja arjen saapuminen on ihmisen parasta aikaa. 
Ainaki äiti-ihmisen.
Tai ainakin tän täällä.

Heli
     

13 kommenttia :

  1. Tsemppiä! Kuulostaa tosi tutulta. Tosin meillä se eka laitettiin maailmalle jo vuosi sitten ja toinen lähtee vasta arviolta kolmentoista vuoden päästä (eikä ole ketään siinä välissä).

    Meilläkin vanhemman pojan viimeinen vuosi kotona oli aika raskasta, vaikka hän ei varmaan siitä menevimmästä päästä ollutkaan. Vuorokausirytmi meillä oli hyvin erilainen ja siisteydestä yms. oltiin kyllä aika eri mieltä. Eipä sitä paljon muuta tarvitsekaan...Nyt kun poika asuu jo omillaan, niin välitkin on paljon paremmat.

    VastaaPoista
  2. Niin se menee,että niin kauan aikaa,kun lapset asuu himassa, niin tekevät just niin kuin vanhemmat sanovat.
    Hyvällä tai pahalla.
    Pidä pääsi, se kannattaa.
    Täysi-ikäisyys ei kotona asuessaan tuo lisää vapauksia, vaaan velvollisuuksia, jotka pitää ihan itse huomata.

    Minun omani lähti aika nopeasti,kun huomasi,ettei saa ollakaan kuin Villissä Lännessä :-)

    Arki on niin <3

    VastaaPoista
  3. 17 ween teinitytön ( siis mm sen ikäisen ) äitinä mä NIIN ymmärrän sua! Meinaa hermot mennä, totaalisesti. Ollaan niin isoja ja aikuisia ja kuiteskaan ei oteta vastuuta omista teoistaan.
    Yks esimerkki: keväällä tuli ilmoitus, että kirjaston kirja myöhässä. Myöhemmin kysyin, että ootko palauttanut sen, niin vastaus oli että joo. Noh pari viikkoa sitten tuli MUN nimellä kirje. Kaukolainauskirja oli edelleen palauttamatta ja maksuja +30 euroa!! Noh minäpä olin lainauskiellossa neitokaisen takia. Pakko oli maksaa se, mutta hän sen maksaa loppupeleissä. Eivätkä voi kuuulema lainauskieltoon pistää... Ärrinmurrimurinaajajupinaajakaikkeeärinää!

    VastaaPoista
  4. Voi, pikaista paranemista pojalle! Tosi hankalaa tuollainen, kun ei pääse käveleen eikä voi tehä oikein mitään...

    Ja joo, se on kumma, miten tietyssä iässä samat vanhat asiat muuttuukin yhtäkkiä tylsiksi ja typeriksi ja inhottaviksi. Ne, mitkä on olleet joskus jopa kivoja. Tuli huomattua tuolla tehdyllä reissulla.

    VastaaPoista
  5. Voi voi. Mutta onneksi pääsi suht helpolla, vaikkei siltä varmaan tunnu, kun yrittää selviytyä suihkuista ja vessakäymisistä :) Kyllä; syksy, arki ja ihana rauha, kun saa muksun tuupattua kouluun on äiti-ihmisen parasta aikaa :D

    VastaaPoista
  6. Arkea odotan minäkin, ja itsekäs mutsi kun olen, niin odotan jo syksyn arkivapaapäiviä jolloin lapset on koulussa ja minä kotona yksin.

    Meillä pieneimmät pojat on menneet petiin iltaysiltä joka ilta vaikka on ollut kesäloma. Ihan pakko pitää vähän rytmiä yllä. Muuten on kyllä oltu melko hunningolla :))

    Tsemppiä arjen alkuun ja teinien kanssa, ei oo aina helppoa!!

    VastaaPoista
  7. Aaken äiti: mä uskon ton, että välit on paremmat sitten kun ei olla saman katon alla. Tulee kenties myös jotain ymmärrystä sille jälkikasvulle siitä mitä se kodin pitäminen kaikkinensa on...

    vintti: niin, välillä musta vaan tuntuis helpommalta antaa olla... mutta nyt on sellanen fiilis kyllä taas, että paree pentujen uskoa mitä sanotaan. Jos ei miellytä niin ovi on tuossa ja tervemenoa vaan kokeilemaan sitä omaa elämää...

    Mimmi: juu, tiedän niin tasan tuon tunteen... meilläkin toi isoin neiti tekee noita kirjastolaskuja, ihan vaan että hups ja oho. Ihan ite saa maksella sakkonsa, nyt kun sitä rahaa tuntuu olevan.

    Sanna: kyllä se tänään on jo koikkelehtinu koipensa kanssa ja suihkussakin kävi. Niin ja kai se vaan on sitä kasvamista, pitää ottaa pesäeroa vanhemmista kovin konstein.

    Kiki: nimenomaan toi on niin parasta kun lapset on välillä jossain muuallakin kun kotona.

    Katja: meillä on jo sen verran isoja ettei ihan onnistu tollanen nukkumaanmenoaika lomilla. Mut koulun alkaessa sitten kiristellään ja kovasti tätä kesäistä vallattomuutta. Ja just niin, arkivapaat on just parhaita, yksin kotona, jee!!

    VastaaPoista
  8. noi on niitä oppirahoja, tai jotain ;) ehkä siitä jotain jäi mieleen..
    kyllä arki tuo tiettyä ryhtiä elämään, palaa rytmi ja järjestys, edes jonkunmoinen.

    VastaaPoista
  9. Taina: niimpä, onhan sitä itekin tainnu joskus nuorena tarvita vähän järeämpiä konsteja oppiakseen tietyt asiat... mutta silti tää on välillä niin ärsyttävää!! Arki on kyllä ihan parasta!! (Hmmm... ja just äsken haikailin, kun loma loppui...)

    VastaaPoista
  10. kuulostaa niiiiiiiiiiiin tutulta,niin tutulta :)
    itte oon aatellu,ett kyll se elämä viimistään opettaa,ko ommaan elämään siirtyvät!teini 13v vetoaa tuohon,ett hei hän asuu viel kotona,ei tartte vielä opetella.Haloo!!!!!! kantapään kautta sitä on iteki oppinu tajumaan,ettei pyykit puhistu jos ei itte niistä huolehi.saatikka monet,monet muut asiat!
    tuo mopo-homma,oot muutes ihan oikiassa!omapa on vikansa ko ei usko ajoissa,miten sitä oikiasti silläki aparaatilla ajetaan!
    voitko kuvitella,mulla on vielä kaikki 10 kotona? :D

    VastaaPoista
  11. Suvi: niin, kyllä ne sitten oppii, kun ei enää kukaan passaa. Nyt oon tainnu liikaakin siloitella tietä ja passailla... tää mopohomma oli sellanen juttu, että nyt riitti, ei heru sääliä ja jos sakot tulee niin ite hoitakoon, ja koska ei pysty hoitamaan (koska sillä ei ole rahaa) niin ei muuta kun oottelemaan sitä hetkeä, kun herra lähtee töihin. Kivasti kasvavat korkoa siihen mennessä ja ehkä se sitten oppii, että omat hölmöilyt ja niiden seuraukset on vaan hoidettava ihan ite.

    On sulla siellä kyllä aikamoinen show varmaan kotosalla!!

    VastaaPoista
  12. Yökyläilyihin meillä on selkeä sääntö: kun seuraava aamu on kouluaamu niin yökylä kavereita ei ole kellään, oli sitten minkäikäinen tahansa :)

    VastaaPoista
  13. Kupla: me ollaan hiukan tuosta luistettu viime vuonna, mutta nyt ajattelin ottaa tiukemman linjan kyllä. Tätä harjoiteltiin jo päivää ennen koulujen alkua ja voiiiii mikä narina, kun ei saanu poikakaveri jäädä yöksi... mutta pidin pintani. =)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥