perjantai 15. maaliskuuta 2024

Bertan muistolle ♥

Hei vaan! Näyttää vahvasti siltä, että kaikista suurista suunnitelmista ja hyvistä aatoksista huolimatta kirjoittelu on edelleen todella harvaa hupia. Hupia siis itselleni, teistä en tiedä. Joka tapauksessa tässä taas vähän juttua alkuvuoden tapahtumista.

Hän on juuri syntynyt ♥ (24.7.2007)


Postauksen kuvat ovat kunnianosoitus meidän pienelle Bertalle. ♥ Hän eli 16,5 vuotta ja oli tärkeä osa elämäämme. Hän oli ensimmäisestä omasta pentueestamme, eli asui aivan koko elämänsä tässä samassa talossa. Hänellä todettiin maksakasvain jo syksyllä 2022, ja ennusteeksi arvioitiin silloin noin puoli vuotta... mutta hän eli iloisena ja hyvinvoivana, joskin selvästi jo vanhentuneena, kanssamme vielä reilun vuoden.

5 päivän ikäinen ♥
Häntä kutsuttiin alussa Pinkiksi noiden söpöjen pinkkien pikkukorvien takia

Viimeisten parin viikon aikana katselimme tosi tarkalla silmällä hänen vointiaan ja sitten oli vain pakko tehdä päätös. Hän nukkui pois 9.1.2024 ja onneksemme sai lähteä rajan toiselle puolelle rauhallisesti ja turvallisesti omassa kodissa, kun tuttu eläinlääkäri tuli kotiin tekemään hänelle viimeisen palveluksen. Elämä on nyt erilaista - ei ole enää yhtään lemmikkiä (eikä todennäköisesti tulekaan) - mutta hän elää muistoissamme ikuisesti. ♥

Bertta reilun 1kk iässä ja Inkku-mamma

No niin, sitten tyhjenikin pää aika totaalisesti. Mitä muuta tässä on tapahtunut? Paljon töitä, mutta mitä muuta..? Se pitää töistäni sanoa, että onneksi mulla on maailman paras työpaikka ja mahtava esimies. Vuosi sitten, kun äiti sairasti ja kuoli, pystyin hyvin joustavasti olemaan etätöissä ja pitämään tarvittaessa vapaapäiviä. Nyt, kun koiran tilannetta piti tarkkailla (ja kun tiesi, että sen aika alkaa käydä vähiin), olin myöskin mahdollisuuksien mukaan etätöissä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, miten paljon koiralla oli kotosalla kuitenkin seuraa, vaikka täällä asumme enää vain minä ja mies, molemmat täysiä työpäiviä tekeviä ihmisiä.

Hän otti rennosti iskän kainalossa (noin 3kk)

Olen tänäänkin kotona etätöissä. Tosin tällä viikolla olen tehnyt (taas) niin paljon tunteja jo maanantain ja torstain välillä, ettei tälle päivälle jäänyt kuin 2h 15minuuttia, jotta viikko olisi täynnä. Ja koska iltapäivällä on joka tapauksessa yksi kokous (Teamsissä) ja myöskin, koska mulla on ylitöitä kohta varmaan jo kolmen täyden viikon edestä, voin ihan helposti lötköillä melkein koko päivän. Ja siis viimeinkin vaikka kirjoitella tännekin.

Bepsukka noin 9kk

No, kävin tammikuussa katsomassa kuopusta, joka on vakituisesti majautunut Lappiin. Kelit oli jäätävät, mutta käytiin koiravaljakkoajelulla hänen työpaikallaan (järkyttävän kylmää kyytiä), tunturin laella (jos mahdollista, vieläkin kylmempää), lumilinnassa (upeaa!!), Tonttulassa (erikoista...), lenkittämässä heidän omia koiria (koomista, kaksi naruun tottumatonta huskypentua), pizzalla, krääsäkaupoissa... Ajelin sinne suuntaan kahdessa erässä, ensin Jyväskylään ja sitten seuraavana päivänä perille asti. Takaisin tulin kolmen pysähdyksen taktiikalla: kävin 2 x pikaisesti vessassa ja pidin yhden noin puolen tunnin tauon, kun poikkesin Kemiin katsomaan pojalle sieltä tulevaa koiranpentua.

Bertta noin 1,5 v

Tuolla kotimatkalla kävi kyllä sellainen vähältä piti -tilanne, että pisti hetkeksi miettimään ajotyyliäni, joka on "aika vauhdikas". Olen mielestäni kyllä ihan taitava kuski, mutta silloin sattui juuri kelit lauhtumaan sieltä -25 asteesta plussalle asti, ja sehän sohjosi tiet. Yhdessä ohitustilanteessa auto lähti heittelehtimään puolelta toiselle, kun olin rekan ja kaistojen välisen kaiteen välissä... näin, että ohituskaista on loppumassa, joten ainoa vaihtoehto oli vain painaa kaasua lisää. Ihan hirveää kyllä ja tovin (hmm... siis oikeasti vain tovin...) ajattelin, että en kyllä ohita enää yhtään kertaa. No ohitin kyllä sitten, kun oli sohjot aurattu. Mutta kyllä mietin hetken, mitä järkeä on kiiruhtaa. Toisaalta ajomatkaa oli järkyttävän paljon ja tarkoitus ajaa kotiin asti samana päivänä, joten en nyt sitten viitsinyt körötelläkään. (Ajomatka kesti lähes tarkalleen 12 tuntia taukoineen.)

Kesällä 2009, Bertta noin 2v

Hmm... kun katselen kalenterista, mitä alkuvuoden aikana muuta olisi tapahtunut, joudun toteamaan, että eipä kyllä oikeastaan juuri mitään. Kalenteri on täynnä vain työasioita. Välillä kyllä mietin, että eipä elämässä oikeasti paljon mitään muuta olekaan. Mulla on tunnin työmatkat suuntaansa, ja kun olen toimistolla, olen usein vielä vähän pidemmän päivän siellä. Helposti siis käy niin, että herään klo 6, lähden ajamaan töihin klo 7 ja palaan sitten illalla kotiin joskus klo 18. Pidän sitten kyllä vaikkapa perjantaina lyhyen päivän ja olen sen etänä, jos vain voin. Mutta jotenkin on tunne, että "kun nyt kerran toimistolle menen, olen siellä sitten saman tien (samalla ajamisella) pidempään". Lisäksi on aika ajoin kokouksia iltaisin ja saatankin välillä olla kotona vasta klo 21.30.

Bertan ekat omat pennut joulukuussa 2009

Joskus, kun on tosi kovasti töitä, mietin, että olisipa aikaa olla vaan. No, olen kyllä todennut, että sitten, jos sellaista aikaa on, olen kuin kipeä kissa... en keksi MITÄÄN tekemistä!! Tästä on tullut mulle oikeasti suoranainen ongelma, sillä koska kotona ei ole mitään tekemistä, ajaudun tosi herkästi sitten vaan tuijottelemaan puhelinta. En tykkää siitä ollenkaan ja koen, että elämä menee hukkaan sen takia, mutta toisaalta... mitä muutakaan tekisin? Meillä ei tarvitse siivota juuri koskaan, mulla ei ole mitään harrastuksia (en keksi, mitä edes haluaisin harrastaa!) satunnaisia marttailtoja lukuun ottamatta, mulla ei ole kavereita kenen kanssa hengailla (kaikilla on omat menonsa, työnsä, juttunsa tai sitten asuvat jossain aivan muualla), en leivo tai kokkaile, tee käsitöitä, askaroi puutarhassa... lukeminenkin tapahtuu lähinnä äänikirjojen kautta nykyään. Tiedän, tiedän... voisihan sitä sitten vaikka harrastaa jotain liikuntaa, mutta olen todennut, että yksin samojen katujen tallaaminenkin on melkoisen tylsää hommaa. (Teen kyllä kotosalla enemmän ja vähemmän säännöllisesti kuminauhajumppaa.)

Maaliskuussa 2010

Koska tuo tekemisen puute on oikeasti iso ongelma ja koska todennäköisesti pidän kesällä aika pitkän loman, olenkin alkanut vähän miettiä, tekisikö täällä kotosalla jotain vähän isompaa muutosta. Niinkuin vaikka korjaisi viimeinkin yläkerrasta yhden lattian, maalaisi alakerran lattiat uudelleen, vaihtaisi makkariin uuden tapetin tai muuta vastaavaa. Vähintäänkin ulkoseiniä pitäisi maalailla kesällä.

Remppa-apulainen kesällä 2011 (4v)

Meillä on ollut myös suunnitelmissa tehdä (vihdoinkin) terassi, tosin sen suunnittelukaan ei ole yhtään edennyt, koska ei ole vieläkään tietoa, miten tässä talossa asumiselle yleensäkin käy ympärille suunnitellun aurinkopaneelikentän takia. (Olemme siis sen toteutuessa jäämässä ihan sinne keskelle, eli ainoa vaihtoehto on, että lunastavat meidät tästä sitten pois.) Eli asiat on aika auki. Olen kysellyt paneelifirmalta, mikä on meininki, mutteivät osaa hekään asiaa valaista, koska se on nyt jossain kaupungin rattaissa pyörimässä. Toisaalta muuttaminen voisi olla kivaakin, mutta toisaalta... ääh.

Marraskuu 2011

Jotain reissuakin voisi kesäksi jo suunnitella, koska mieskin pitää pitkän kesäloman. Ollaan itse asiassa jo monta vuotta koitettu suunnitella jotain ulkomaanreissua, mutta jotenkaan ei vaan koskaan päästä asiassa eteenpäin. Tämä on toisaalta aika huvittavaakin, mutta toisaalta osoittaa myös sen, että ei olla kumpikaan mitään reissaajia, ei olla koskaan juuri missään käyty eikä näin ollen oikein osata sitten mitään suunnitellakaan. Yleensä meidän reissut on muutaman päivän autoiluja kotimaassa tai sitten jotain liiton risteilyjä.

Marraskuu 2014
Bertalla oli hauska istumatyyli ja tuo nurkka oli vakkaripaikka.

Reissuista puheen ollen, mä olen monen vuoden jahkailun jälkeen saanut kuitenkin viimein aikaiseksi oikeasti sopia reissusta Englantiin ystäväni luokse. Tämä reissu on jo huhtikuussa ja odotan innolla! Ja toisaalta kauhulla, koska en ole mikään suuri lentämisen ystävä... tai joo, lentäminen on ihan jees, mutta aina mulla on se pelko, että just se kone tietenkin putoaa, mikä tekee matkaan ikävän taustafiiliksen. No, toivotaan, että kaikki menee hyvin mennen tullen ja reissusta tulee kaikin puolin kiva.

Joulukuu 2014
Meillä koirat sai olla sohvalla ja nukkua sängyssä.

Tämä postaus on kyllä nyt niin tikusta asiaa -tyyppinen, kun koitan vaan saada noita koiran kuvia tänne paljon. Koska mulla nyt ei ole tämän ihmeemmin sanottavaa, niin laitetaan vielä loppuun vähän kuvakavalkadia pikku karvakorvasta.

Helmikuu 2017

Helmikuu 2019

Huhtikuu 2019
Bertan päivystyspiste sijaitsi ruokapöydällä...

Marraskuu 2019
Bertan lempihommia oli ojien kaivaminen. Välillä pihalta tuli tämän näköinen otus!

Marraskuu 2020
Bertta 13v, alkaa jo ikä näkyä harmaantumisena ♥

Tammikuu 2021

Helmikuu 2022
Bertta oli mahdottoman kova kerjäämään kaikkea syötävää

Tammikuu 2023
Niin suloinen Bertta ♥

Elokuu 2023, Bertta 16v
Välillä sitä jo mietti, että ihan ei ole kaikki muumit enää laaksossa vanhalla tytöllä...

Tammikuu 2024
Viimeisiä päiviä. Hän on jo väsynyt. ♥

Vaikka näitä kuvia on haikea katsella, on myös ihana muistella aikoja, kun koira oli vielä pieni vauva tai nuori ja terve toheltaja. Koen, että Bertta eli hyvän elämän täällä meidän kanssa rakastettuna lemmikkinä, ja ajattelen, että sen lähtö - niin vaikeaa kuin se päätös olikin tehdä - tapahtui oikeaan aikaan, ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Rakkaudella ja kiitollisuudella yhteisistä hetkistä häntä muistamme! ♥

En ole halukas ottamaan enää uutta koiraa, enkä koe minkäänlaista pentukuumetta, vaikka pojalla on nyt pieni pentu ja lähipiirissä on myös yksi toinen pieni pentu. Sen kyllä huomaan, että ulkoiluni on vähentynyt todella radikaalisti, kun lenkki"pakkoa" ei enää ole... Koiria on kuitenkin omassa elämässä nyt ollut tarpeeksi ja nyt on omanlaisensa vapaus tulla ja mennä ilman, että täytyy miettiä hoitopaikkaa tai muutenkaan ajan kulumista.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän postauksen. Mukavaa maaliskuuta kaikille!

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

vuosikatsaus 2023

 

Vuosi 2023 on päättymässä ihan pian ja olisi varmaankin aika tehdä perinteinen vuosikatsaus. En tiedä, kuinka moni täällä nykyään enää edes käy, kun en oikein käy itsekään... toisaalta, kun katsoo tilastoja, näyttää ihmeekseni liikennettä kuitenkin koko ajan olevan - siis päivittäin. Hämmästyttävää. Ehkä ne on vain jotain botteja, vai mitä ne lie ovatkaan, koneita, jotka tekevät sitä liikennettä. Ken tietää.

No, oli miten oli, kirjoitan täällä myös siksi, että muistaisin, mitä elämässä tapahtuu. Luin aika äskettäin postauksiani, ja hämmästyksekseni en muistanut joitain tapahtumia ollenkaan, vaikkeivat nyt niin älyttömän kaukaiselta ajalta olleetkaan. Onneksi on siis tämmöinen paikka, mihin muistoja tallentaa. Joten tässä nyt sitten jonkinlainen kooste kuluneesta vuodesta.

Tammikuu alkoi Jyväskylässä, jossa majailin äidin asunnolla ja kävin häntä katsomassa sairaalassa. Tein samalla etätöitä (jopa siellä sairaalahuoneessa). Välillä ajelin kotiin (200 km) ja kävin töissä toimistolla. Yhdellä työmatkalla autoni hajosi aika pahasti, mutta se saatiin onneksi korjattua nopeasti ja edullisesti, kiitos mieheni, joka on alan miehiä. Naapurin metsä harvennettiin, se oli aikamoinen menetys maisemassa. Esikoistyttären raskaus oli jo pitkällä ja maha senkun kasvoi vaan.

Helmikuussa äiti kuoli. En voi uskoa, että kohta on jo vuosi siitä kulunut. Kuolema oli helpotus ja menetys samaan aikaan. En oikein muista, mitä muuta siinä kuussa sitten edes tapahtui... Vauvaa edelleen odoteltiin syntyväksi ainakin. Ai niin, ja me saatiin asuntovelan viimeinenkin erä maksettua, eli meistä tuli velattomia. Vihdoinkin!!

(kuva on tyttären tai vävyn ottama)

Maaliskuussa haudattiin äiti. Seuraavalla viikolla syntyi tyttären vauva (kolmas lapsenlapseni). Sellaista elämän kiertokulkua... Kelit oli ajoittain tosi liukkaita ja yksillä liukkailla miniä ajoi auton p*skaksi (onneksi ei ketään sattunut). Otan usein kuvia lämpömittarista ja tuon kuun aikana on kuvissa sekä +3 että -15 astetta. Kevätaurinko paistoi välillä jo tosi kivasti ja sulatteli lumia pois.


Huhtikuussa tuli kevät. Äänestettiin eduskuntavaaleissa. Pääsiäistäkin vietettiin, tosin lähinnä suklaata syöden. Käytiin miehen sukutapaamisessa, pulahdin siellä saunoessa myös jäätävään Saimaaseen. Marttailin. Tein paljon töitä. Toimistolla alkoi remontti, kaaos oli sen myötä aikamoinen. Kuuntelin paljon äänikirjoja, niin kuin toisaalta teen kyllä kaiken aikaa muutenkin.

Tästä kuvasta tulee mulle aina mieleen se taulu "Poika ja varis". Vaikkakin kuvassa on "Tyttö ja lehmät". =D

Toukokuussa oli vaikka mitä kaikkea. Käytiin miehen kanssa Tallinnassa (miehen liiton reissu). Vauva kastettiin. Kuopustyttö palasti Lapista kesäksi kotiin lehmähommiin ja hankki yhden oman koiransa lisäksi vielä muutaman muunkin, joten pihaan rakennettiin kunnon koiratarha. Jännättiin Käärijää Euroviisuissa. Mulla oli paljon töitä ja toimistolla remppa ja sekasorto vaan lisääntyi.

Kesäkuussa näkyi kuvaamissani mittarilukemissa sekä +5 että +28, eli aikamoisia kelin vaihteluita. Kävin kuopuksen kanssa marttareissussa Hangossa ja Tammisaaressa. Kävin myös tapaamassa vanhoja kavereitani mökkiviikonlopun merkeissä. Pihalle tehtiin hiekkalaatikko ja koitin myös jotain kukkajuttuja laitella, vaikka pihahommat ei todellakaan ole mun mielipuuhaa. Juhannuksena poikettiin edellisvuosien tapaan läheisellä hotellilla, jossa minä uin ja mies otti kaverinsa kanssa parit oluset. Töitä tein kesäkuunkin vielä, toimistolla oli hikistä ja sotkuista (remontti edelleen vaiheessa...).

Heinäkuussa lomailin kolme viikkoa. Kävin kuopuksen kanssa Lapissa, jonne vietiin hänen muuttokuormansa ensimmäistä satsia. Kotona laittelin mansikoita pakkaseen. Ystäväpariskunta kyläili meillä, ajeltiin lähialueilla ja käytiin jopa helikopterilennolla (eka kerta minulle)! Kävin ystäväni ja tyttöjeni (+vauvan) kanssa asuntomessuilla. Synttäritkin oli heinäkuussa, oltiin silloin pienellä sukukokoonpanolla Laukon kartanon puistokeikalla. Meidän koirallakin oli synttärit, se täytti jo peräti 16v! Loppukuusta palasinkin jo töihin taas, siellä edelleen remontti jatkui.

Elokuussa ulkomailla asuva ystäväni oli kylässä lastensa kanssa useamman päivän. Käytiin joka päivä jossain retkeilemässä, satoi tai paistoi. Kävin ekaa kertaa paikallisilla jokavuotisilla keskiaikamarkkinoilla (olen asunut täällä noin 30v...), oli oikein kiinnostava tapahtuma! Kuukauden kuumin mittarilukema näytti olleen +34, huhhuh. Marttojen syyskausi avattiin saunomalla ja uimalla. Kävin miehen kanssa oman kylän rokkifestareilla. Töissä oli mm. koululaisten risteilyretki ja partioleiriläisten neuvontaa; kivan vaihteleva työ kyllä mulla. Keväinen huhu meidän ympärille suunniteltavasta aurinkopaneelipuistosta osoittautui todeksi. Vastustustaistelu alkoi ja meitä haastateltiin useampaankin lehteen ja jopa YLEn uutisiin (kääk).

Syyskuussakin sain kylään ystävän kaukaa - niin ihania ja tärkeitä nämä tapaamiset! Kävin Ikeassa hankkimassa töihin juttuja. Viereisiä peltoja puitiin - liekkö viimeistä kertaa? Kävin katsomassa Barbie-leffan, se oli hupsun hauska. Olin yhden ystävän seurana raivaamassa hänen yllättäen menehtyneen äitinsä asuntoa. Vauveli kasvoi kohisten ja alkoi treenailla jo konttaamistakin. Kuopuksen kamppeita kasattiin muuttoa varten ja kuun lopussa hän sitten lähti lopullisesti pois kotoa.

Lokakuun alussa vietiin miehen kanssa tytön loppuja kamoja Lappiin. Hassua, en ole käynyt koskaan Lapissa ennen 2022 syksyä, ja nyt siellä rampataan "yhtenään"! Kotona taas jännäsin kummipojan ultrajuoksukisaa (gps-seuranta), hän oli upeasti neljäs!!! Käytiin miehen kanssa parttenkoliaasissa (tietäjät tietää, eteläpohjalainen juttu). Töissä oltiin kalamarkkinoilla, jossa myrsky toi meren maalle asti ja tuuli meinasi viedä teltat mennessään. Kavereiden kanssa tavattiin taas yhden mökkiviikonlopun merkeissä. Marttaporukassa innostuttiin tiskirättien kutomisesta (minä kudon, muut neuloo...). Ensimmäiset pakkaset ja lumetkin jo nähtiin (vs. Lapissa tuli lunta jo kunnolla).

Marraskuussa tuli talvi jo tännekin. Aloitin reippaana kunnon kohennuksen ja kuminauhajumppailun (sitä kesti viisi viikkoa ja siihen se sitten taas jäi, huokaus...). Ahdistuin kauheasti täällä tapahtuneesta taksikuskisurmasta (uhri oli oman pojan ystävä ja työkaveri, olivat silloinkin samassa vuorossa ja minun pojan taksi jonossa lähtövuorossa seuraavana...). Kauhea ajatella läheisten ja työkavereiden tuskaa, kun itsellekin asian miettiminen aiheuttaa edelleen lähes hyperventilaation. No, arki jatkoi kulkuaan kuitenkin. Hankin esikoisen lapsille puolapuut ja vanhemman pojan lapselle muuta tarvittavaa kampetta. Sisko teki DNA-testin ja kummasteltiin sukujuuriamme, jotka sijoittuvat (testin mukaan) Itä-Suomen ja Karjalan seudun (nämä oli tiedossa) lisäksi Kazakstanin, Uzbekistanin ja Afganistanin tienoille!!

Joulukuu on ainakin täällä meillä päin ollut melkoisen luminen pientä lauhempaa ajanjaksoa lukuun ottamatta. Ulkona on niin kaunista, että ihan sydän pakahtuu! Töissä on ollut tosi kovasti hommia ja stressaavia asioita tässä loppuvuoden aikana ja ylitöitä on kertynyt ihan hirveästi (plussatunteja isoimmillaan yli 100...), joten nämä vuoden viimeiset päivät olen koittanut pitää vapaita. Joulua vietettiin isolla porukalla täällä meillä, ainoastaan Lapin tyttö oli joukosta poissa. Meillä oli aikuisten kesken jo vissiin neljättä vuotta Secret Santa, eli jokainen osti vain yhdelle lahjan. Se on ollut oikein hauska ja toimiva juttu, lahjojen jako ja avaaminen on siis oikein ohjelmanumero aina. Huomenna on sitten vuoden viimeinen päivä - kääk, tai siis tänään, kello onkin jo aamuyön puolella... Iltapäivällä mennään tyttöjen kesken leffaan (siis minä, tytär ja hänen tyttärensä), mutta muuten ei ole mitään ihmeempää suunnitteilla.

««««

Sellainen oli minun vuosi 2023. Uudelle vuodelle olen miettinyt vähän sellaista teemaa kuin hyvinvointi... saa nähdä onnistuuko. Jotenkin sitä aina vaan siitä lipsuu, vaikka tärkeäksi asian kokeekin. Jos saisin ihan niitä perusasioita viimein aisoihin: tarpeeksi unta, ruokailuun kunnon rytmi ja sisältö sekä kohtuullisesti liikuntaa. Se itselleen armollisena oleminen kun ei minun kohdalla johda oikein mihinkään muuhun kuin jatkuvaan natusteluun ilman mitään kunnon aterioita ja aikatauluja, yökuppelehtimiseen ja kaikesta liikunnasta laistamiseen...

Ihanaa uutta vuotta teille kaikille, jotka kenties täällä vielä joskus vierailette! ♥


sunnuntai 9. heinäkuuta 2023

kesäkuulumisia (TOSI paljon kuvia!)

 

Jaahas, välillä täällä taas... Nämä kuukausien tauot on enemmän sääntö kuin poikkeus näköjään nykyään. Luin äsken edellisen postauksen ja totesin mm. että siinä hehkuttelemani toimiston remppa ei ole kyllä todellakaan valmistunut toivotussa ajassa. =D Sen kanssa takutaan vissiin hamaan tulevaisuuteen asti, ellei nyt sitten kesälomien jälkeen saada asioihin vauhtia.

Mutta aloitetaanpa sieltä huhtikuusta taas kuluneiden kuukausien muistelot. Tuossa ekassa kuvassa on näkymä yhdestä leirikeskuksesta, jossa oltiin koolla miehen sukulaisten kesken. Oli hauskaa viettää siellä aikaa, saunoa, pulahtaa jäätävään Saimaaseen (kävin 5x!!!) ja etenkin miehen tavata serkkujaan, joita on nähnyt suunnilleen 80-luvulla viimeksi! Oli tosi mukavaa myös, kun nuoriso (=nuoret aikuiset) eli pikkuserkukset tapasivat siellä ekaa kertaa ikinä ja tulivat niin hyvin juttuun. Juomapeliä pelasivat ja nauru raikui, kun siinä samalla tutustuivat toisiinsa. Toivottavasti tällaisia tapaamisia saadaan jatkossakin!

Toukokuussa oli paljon kaikenlaista. Käytiin mm. miehen liiton järjestämällä reissulla Tallinnassa. Mentiin yli nopealla laivalla ja yövyttiin Viru-hotellissa. Illalla käytiin vähän katselemassa kaupungin menoa ja meininkiä ja aamupäivällä käveltiin myös siellä vanhassa kaupungissa. Oli leppoisa ja kiva reissu hyvässä seurassa. En tainnut ostaa sieltä juuri mitään, niin kuin en yleensäkään isommin mitään ostele. Tuliaisten kanssakin olen hyvin maltillinen, jos niitä tuon ollenkaan. Lähinnä karkkia taisin vähän tuoda. 

Toukokuussa myös kastettiin meidän kolmas lapsenlapsi. Hän sai miehekkään nimen Mauno Olavi. Poitsu on todella leppoisa kaveri, tyytyväinen ja hymyileväinen. Ja kasvaa kohisten, hän on jo nyt reilun 3 kk iässä melkoinen puntti kannniskeltavaksi!

Toukokuu oli töissä kiireinen kuukausi. Pomoni kävi istuttamassa kaloja ympäriinsä ja minä tein toimistohommia, mutta kävin myös katsomassa yhtä istutustapahtumaa. Tuonne jokeen laskettiin muistaakseni taimenia.

Toukokuulta ei tietenkään sovi unohtaa mahtavaa Käärijää ja Euroviisuja! Oli kyllä niin jännää seurata niitä ja harmitti ihan liikaa, kun kakkoseksi jäätiin. Henkilökohtaisesti tykkäsin tosi paljon kyllä myös siitä Loreenin biisistä, mutta hei, olihan toi Cha cha cha nyt silti ihan mahtava ja olisi voiton ansainnut! Mutta kuten kuva kertoo, meille suomalaisille Käärijä todellakin oli ja on edelleenkin voittaja!!

Väliin vähän toukokuun todellisuutta toimistolta... Mä ihan todella luulin, että koska remppa alkoi huhtikuun alussa vauhdilla, se myös etenisi vauhdilla. Mutta se lähes jämähti sen alun jälkeen paikoilleen pitkäksi aikaa, eikä siellä ole vieläkään kuin murto-osa valmista. Kunhan ollaan lomilta palattu, on pakko pistää hommiin vauhtia. Nuo mappikasat olen kyllä suureksi onneksi taltuttanut ja kävi vielä sellainen flaksi, että löysin tahon, jonne voin kaiken arkistoitavan kiikuttaa (ja osittain jo veinkin, mutta siitä lisää myöhemmin), joten eiköhän tämä kaaos vielä iloksi muutu.

Toukokuussa oli töissä kaiken muun hulinan lisäksi keväiset kalamarkkinat, joissa ollaan pääjärjestäjänä. Täytyy sanoa, että hyvällä kelillä en kyllä varsinaisesti pistä hanttiin tällaisia työolosuhteita... Tänä keväänä sää suosi molempina päivinä, joten mikäs tuolla oli ollessa. 

Tyttö kotiutui Lapin hommista huhtikuun lopulla ja toukokuussa meidän hoodeille ilmestyikin sitten koiria enemmänkin... Alkuperäisesti tytön koira on tuo vaaleanruskea tuossa keskellä, mutta tarhaan tuli kaveriksi kolme muuta. Noista harmaista toinen piti tosin sitten valitettavasti viedä takaisin, kun laumassa alkoi olla näkyvillä ihan totaalista kiusaamista sitä kohtaan. Jottei mitään isompia vahinkoja kävisi, oli siis parempi siitä luopua (palasi kasvattajalle). Nämä koirat eivät meidän tontille ikuisiksi ajoiksi ole jäämässä, vaan muuttavat sitten tytön mukana - siitäkin lisää tuonnempana.

Tämä oli minusta hauska kuva. =D Olin menossa tytön mukaan katsomaan lehmien laitumelle laskua ja odottelin häntä tien varressa saappaineni.

Tuo meidän koiratyttö on siis ammatiltaan eläintenhoitaja. Talven hän oli koirahommissa Lapissa ja palasi nyt taas kesäksi tänne lehmähommiin. Ja tuo äsken mainittu lehmien laitumelle lasku oli ohjelmanumero, jota mentiin toisen tyttären kanssa katsomaan. Olipa menoa ja meininkiä, huhhuh... karkureiden perässä juoksemista, aitojen korjaamista, kun niistä painelivat läpi, jne. Olin itsekin siellä yhden kujan varressa vahtina ja tulipa juuri kohdalle tilanne, kun lehmä päättikin kääntyä ja tulla aidasta läpi... vähänkö pelottavaa!! Olin myös aidan sisällä laittelemassa merkkejä, kun yksi lehmä katsoi mua ja lähti tulemaan kohti... tein kyllä melkoisen pikasyöksyn aidan ali siinä kohtaa! =D

Tytärtä ei lehmät pelota! 

Kesäkuukin jo ehti mennä. Töissä olin koko kuukauden, mutta olin myös lähes joka viikonloppu jossain, joten oli sellanen kiireisen tuntuinen kuukausi. 

Kuvassa on Hukkasiini-paljasjalkakenkiä, joita hommasin alkukuusta. Olen jo muutaman vuoden pitänyt lähes yksinomaan paljasjalkakenkiä (niiden lisäksi joskus harvoin lenkkareita ja vielä harvemmin korkkareita) ja kaipasin jotain siistimpää versiota esim. jonnekin tilaisuuteen tms. menoa varten. Ihan sattumalta törmäsin instassa näihin ja kappas, ovat tuossa naapurikylällä käsin tehtyjä! Kävin sitten testaamassa ja ostin nämä kaksi paria ja olen kyllä tykännyt. Ne tehdään teollisuuden ylijäämänahasta ja ovat oikein mukavat jalassa. Mun toinen tytär, joka on aivan kenkähullu ja pitää paljon tosi korkeita korkkareita, oli näistä että "ovat niin rumat että ovat melkein söpöt". =D Minusta ovat kyllä myös kivan näköiset, tykkään paljon enemmän tämmöisistä kuin vaikka niistä korkkareista. Lämmin suositus!! (Eikä ole maksettu mainos.)

Koska mulla on ollut jotenkin tosi paljon töitä koko kevään, en ole juurikaan ehtinyt/jaksanut/viitsinyt ulkoilla. Kävin kuitenkin vähän sureksimassa tuota naapurimetsää, joka on oikea hävityksen kauhistus nykyään... Kuvassa siis oikealla se kaadettu metsä ja vasemmalla sen naapuri, joka on samanlainen, mitä se kaadettu metsä ennen oli...  Voin sanoa, ettei juuri innosta metsään meno enää tätä nykyä, alkaa vaan v****taa kun katselee tuota.

Kesäkuussa oltiin nuoremman tytön (se koira/lehmätyttö) kanssa paikallisten marttojen kesäretkellä Hangossa ja Tammisaaressa. Oli kyllä mukava ja leppoisa reissu sekin ja ihanaa oli nähdä nuo paikat, joita olen pitkään halunnut nähdä. Ylempi kuva on Hangosta.

Tämä kuva on otettu Tammisaaresta yhden rantaravintolan terassilta. Kelit suosi meitä koko reissun ajan ja oli tosi mukavaa istua iltasella katselemassa kauniita maisemia. Ihan kuin olisi ulkomailla ollut! =D

Paluumatkalla käytiin Fiskarsissa, sielläkään en ole aiemmin käynyt. Oli mukava paikka ja olisi mennyt aikaa enemmänkin puoteja kierrellessä. Nauratti tyttären ostokset... Hän on paitsi naisellinen myös käytännön nainen, joka tarttuu monenlaisiin hommiin. Hänen ostoksensa Fiskarsista olivatkin ensin kaulakoru ja sitten kunnollinen kirves! Erittäin paljon tyttärestä kertoo se, että hänet on täällä kotosalla tavattu muun muassa pitkässä kauniissa kukkamekossa pilkkomassa kirveellä isosta jäisestä lihaköntistä palasia irti (koirille ruokaa siis). =D

Kotosalla mulla on edelleen/taas kauhea pohdinta, mitä tuon meidän pihan kanssa tekisin. Olen todella huono keksimään, miten pihaa laittaisin, jonka vuoksi se on joka vuosi sitten vaan jäänyt laittamatta mitenkään (ollaan asuttu täällä kohta 26 vuotta...). En tiedä, vaikuttiko nyt sitten tuo, että saatiin pieni poika kuvioihin, kun vihdoinkin tuli tuo hiekkalaatikkokin hankittua lastenlapsia varten. Meillä ei siis ole ollut omilla lapsillakaan hiekkistä, vaikka kaikki ovat lapsuutensa tässä talossa viettäneet (no, puolustukseksi sanon, että keinut kyllä oli... ja hiekkakasoja). Joka tapauksessa nyt on se hiekkis ja kyllä on pienet tytöt siellä tykänneet kovasti leikkiä. Ehkä sitten vuoden päästä jo pikku-ukkokin siellä istuu hiekkaa syömässä! =D

Työjuttuja taas väliin, koska töitä tein tosiaan koko kesäkuun. Laiturikuva on yhdestä tapahtumasta, jossa oltiin mukana. En tosiaan pistä hanttiin tuollaisia työososuhteita!

Vilautan hiukan myös työpaikan tilannetta... siinä on yhden huoneen osalta listoja vaille valmista. Katto, seinät, ovet jne. on maalattu, pistorasiat ja valaisimet yms. uusittu ja uusi lattia asennettu. Tämmöistä pitäisi siis tulla kaikkialle, mutta milloin, se jääkin sitten nähtäväksi. Hienoa sinne kuitenkin tulee, sitten kun tulee. 

Tämäkin on pakko näyttää... näetkö kuvasta pikku jänösen? Meidän pihassa on viime vuosina tuntunut majailevan rusakoita ja niiden poikasia, ja tuolla pressutallin kyljessä näkyi tosi usein tämmöinen pikku söpöliini. Käytiin aina kurkkimassa, onko se siellä taas ja usein kyllä oli. Kaippa se sitten kasvoi isoksi ja muutti muualle, kun ei enää näkynyt. Toivottavasti kettu ei sitä ainakaan saanut saaliikseen, sekin nimittäin hengaili meidän pihalla aika usein.

Viikkoa ennen juhannusta olin kaveritapaamisessa yhden kaverin mökillä. Oli kyllä aivan ihana viikonloppu! Saunottiin savusaunassa, uitiin, veneiltiin... Ilma oli mitä ihanin ja kyllä tuli relailtua mukavasti. 

Kotona jälleen... ja sitä pihan laittamista, huoh. Olen tuohon talon edustalle vinkunut ja vonkunut terassia, mutta sitä ei ole siihen vaan ilmestynyt. Olen sitten raahaillut noita keinuja edestakaisin ja koittanut keksiä niille sopivaa sijoituspaikkaa, ja tässä tämänhetkinen tilanne. Laittelin myös tuollaisen sekalaisen laatikollisen sitä sun tätä kasvamaan (niiden kuljetuslaatikkokin on näköjään vielä kuvassa, hah!), ja tuonne ikkunan alle istuttelin myös koristevattua, joka saisi sitten sinne levitä ihan kunnon puskaksi. Iloinen juttu on se, että mies lupasi, että ensi kesänä tehdään se terassi viimein!! Mulla on ajatuksissa puisen terassin sijasta ehkä kuitenkin mieluummin kivetys tähän edustalle. Saa nyt nähdä, mitä siihen lopulta tulee.

Mitenkä ihanaa on istua kesäisenä aamuna keinussa syömässä aamupalaa... ♥

Juhannusaattona käytiin sitten tuolla yhdellä hotellilla. Mies ja kaverinsa hörppäsivät oluset ja minä kävin uimassa. Se on kyllä mitä ihanin paikka kauniin kesäillan ja yöttömän yön viettoon!

Sitten mulla alkoikin se pitkään odotettu KESÄLOMA!! Mulla on nyt heinäkuussa kolme viikkoa lomaa ja sitten jossain vaiheessa syksyllä pidän lisää. Lisäksi mulla on ylityövapaita ihan jonkun verran, saatan niitä sitten myös pitää jossain välissä pois.

Heti loman aluksi hain torilta mansikat. Syötiin vaikka kuinka paljon niitä saman tien, mutta laitoin niitä myös pakkaseen.

Sitten ostin (!!) pakettiauton. Olen jo tuolla aiemmin maininnut noista tyttären koirajutuista ja tilannehan on nyt se, että hän löysi viime talvena koirahommissa ollessaan miehen, ja he muuttavat nyt yhdessä Lappiin samaisia koirahommia tekemään. Varsinainen muutto on syksyllä, koska tyttö on kesän vielä lehmähommissa, mutta asunto on jo hommattuna. Me siis pakattiin heti mun loman aluksi paku tupaten täyteen ja lähdettiin viemään ekaa muuttokuormaa sinne tytön kanssa kahdestaan.

Olen käynyt vain kerran aikaisemmin Lapissa ja minulle ne maisemat ja porot oli koko reissun ajan suuren ihastelun aiheita. Poroja nähtiin niin tiellä toikkaroimassa kuin metsässä ja tuntureillakin. Sain yhden ihanan videon, kun porot ohitti meidät ihan kosketusetäisyydeltä, mutta en mä osaa mitään videoita tänne latailla, joten saatte nyt vaan kuvitella sen. =D

Tytön uusi koti on Levillä ja kierrettiin sitten siinä lähistöllä vähän paikkoja. Tuolla aiemmin mainitsin niistä työpaikan mapeista ja siitä, että löysin paikan, jonne arkistoitavia juttuja voi viedä. No, se paikka on Suomen Kalakirjasto, joka sattuu sijaitsemaan melko lähellä Leviä Muoniossa, joten toin muuttokuormassa myös sitten sinne meneviä papereita, ja vietiin ne sinne ihan henkilökohtaisesti perille asti. (Sanottakoon, että paljon on vielä paperia työmaalla selvitettävänä tämänkin jälkeen...)

Tässä taitaa olla Pallas. Käytiin ihan sellanen pieni lenkki vaan kävelemässä ja minä kuvailin kaiken maailman kukkaset ja pusikot. Säätiedotus oli luvannut sateita vähän joka väliin, mutta oltiin kyllä hyvinkin onnekkaita, sillä saatiin vain muutama pisara vettä niskaamme koko reissun aikana. Pilvistä kuitenkin oli, mikä ei toisaalta haitannut ollenkaan. Hyttysiä oli mun mielestä aika vähän, ehkä niiden aika oli jo ollut aiemmin.

Kaunista oli! Tässä edelleen Pallas. Ja kuvassa näkyvät myös ne porot, jotka meidän ohitti ihan tuota tietä pitkin. Seisoin ihan keskellä tietä, porot meni ajouraa pitkin. Kuinka jännittävää!! ♥

Tässä oltiin Levitunturin päällä. Käytiin kiertämässä pieni kävelylenkki sielläkin ja sen jälkeen ansaitulla munkkikahvilla, heh. Tuulista oli ja se teki kelistä hiukan viileän.

Tämä on Ylläkseltä. Käytiin luontokeskus Kellokkaassa. Ehdittiin just käydä, ennen kuin se meni kiinni. Ei käyty sen kummemmin kävelemässä, mutta jokusen kuvan koitin sieltäkin napata.

Yksi ihanimmista näyistä siellä oli mielestäni nuo heinäiset pellot ja suot, joissa kasvoi tupasvillaa ja mitälie muita villoja olivatkaan. Harmi, etten ole mikään hyvä valokuvaaja, niistä olisi ollut ihana saada kunnollisia kuvia. Koska oltiin ns. kulmilla, käytiin myös Jounin kaupassa. Onpahan nyt sekin legendaarinen paikka nähty!

Oltiin reissussa vain muutama päivä: lähdettiin matkaan sunnuntaina illalla ja ajettiin ensin sukulaisiin yöksi matkan varrelle Jyväskylään. Siitä sitten jatkettiin maanantaina Leville. Tiistaina ja keskiviikkona laiteltiin asuntoa ja käytiin katselemassa nähtävyyksiä, ja torstaina aamulla lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Tultiin etelään osittain eri reittiä kuin mitä mentiin sinne, ja poikettiinkin sitten muun muassa Aavasaksalla ihailemassa näkymiä (kuvassa). Ajettiin sitten ihan extempore siitä Ruotsin puolelle ja Tornionjoen viertä Haaparantaan, josta palattiin taas kotimaan kamaralle. Kotimatka kesti ihan älyttömän pitkään, koska me pysähdeltiin enemmän kuin menomatkalla, joten kotona oltiin vasta lähes keskiyöllä. Kilometrejä tuli pakulla jyyrättyä yli 2000, ja voin sanoa, että kotiin päästyä tuntui, että korvat soi ja päässä humisee!

Ja näihin kiviin ja tunnelmiin päätänkin tämänkertaisen maratonpostaukseni. Lomaa on vielä pari viikkoa edessä, suurempia suunnitelmia sille ei ole. Paitsi ehkä vähän tavaroiden roudailua, kun tytön kamat on nyt isoksi osaksi täältä hävinneet ja tilaa pikku muutoksille olisi... Saa nähdä. Ensin nyt kuitenkin ehkä puen päivävaatteet päälle, olen tässä nimittäin kirjoitellut tätä juttua puoli päivää ja edelleen istuskelen yöpaita päällä. Mutta hei, lomalla voi varmaan olla yökkärissä vaikka koko päivän, eikö vaan?

Ihanaa kesää kaikille! ♥

t. Heli